Sonni (Bovinae) voi olla tuhatkiloinen mötikkä, jonka kehosta suurin osa on lihasmassaa.

”Sopii miettiä, mitä ne ovat syöneet”, heittää ammattikiipeilijä sekä hallitseva Suomen ja Pohjoismaiden boulderoinnin mestari Anthony Gullsten. Hän on usein törmännyt väitteeseen, että kasvisruoalla lihas ei kasva vaan surkastuu – ja että varsinkaan urheilija ei jaksa pelkästään kasvisruoalla kehittymisestä puhumattakaan.

”Minusta tuntuu, että jaksan jopa paremmin”, kasvispainotteisesti syövä, vähintään viisi kertaa viikossa pelkästään kiipeilyä treenaava Gullsten sanoo.

Kuusitoista vuotta lajia harrastanut Gullsten arvelee oppineensa vuosien aikana kuuntelemaan kehoaan ja panostamaan määrän sijasta laatuun sekä treenin että ravinnon suhteen. Monipuolisuus pitää mielenkiintoa yllä molemmissa.

”Vaihtelen nyhtökauraa, delikauraa, seitania, quornia, härkistä ja tofua. Vönerissä on 31 grammaa kasvipohjaista proteiinia sadassa grammassa. Sillä pääsee jo pitkälle. Pavut ja kikherneet ovat myös hyviä proteiinin lähteitä”, Gullsten luettelee, mutta pohtii samaan hengenvetoon proteiini-intoilun haitallisuutta.

”

 ”Tällainen laiska ja mukavuudenhaluinen ihminenkin voi helposti syödä vegaanisten periaatteiden mukaisesti.”

”Moni syö proteiinia luultavasti liikaakin, eikä muista hyvien hiilihydraattien ja rasvojen merkitystä.”

Gullsten valmistaa kasvisaterian nopeasti treenin jälkeen. Usein sen pohjana on riisi tai pasta, ja kastikkeissa hän käyttää kaurafraichea, kookosmaitoa tai muuta kasvipohjaista ruoanlaittotuotetta. Gullstenin suosikkiruoka on tofukorma, joka maistuu myös hänen kavereilleen.

”Se menee usein viimeistä murua myöten”, hän kertoo tyytyväisenä.

Kiipeilymestarin siirtyminen kasvispainotteiseen ruokavalioon ei ole ollut niinkään tietoinen päätös vaan asteittainen siirtymä. Perheessä kasvissyöntiin ryhtyi ensin sisko, ja nykyään myös Gullstenin tyttöystävä noudattaa ovo-pesco-ruokavaliota. Kiipeilypiireissä moni muukin on hänen käsityksensä mukaan enemmän tai vähemmän kasviksiin päin kallellaan.

”En koe olevani varsinainen vaikuttaja, joka esimerkiksi somessa ajaisi vahvasti kasvipohjaisen ruokavalion asiaa”, Gullsten sanoo.

”Mutta kuten siskoni ja tyttöystäväni esimerkillään madalsivat omaa kynnystäni kasvissyöntiin, niin tällaista vastaavaa pienimuotoista vaikuttamista olen saattanut saada aikaan itsekin.”

Kasvissyöntiin häntä motivoivat kevyen olon ja hyvän fiiliksen lisäksi myös yhteiskunnalliset asiat.

Myös maidontuotantoon liittyvät eettiset kysymykset mietityttävät Gullstenia. Maitoa hän ei ole koskaan oppinut juomaan. Toinen hänen vanhemmistaan on ranskalainen, eikä ranskalaisessa kulttuurissa maidolla ole samanlaista asemaa kuin Suomessa.

”Pelkkä ajatuskin maidon juomisesta tuntuu jotenkin hassulta”, Gullsten naurahtaa.

Hän toteaa huomanneensa, että maidon puolesta lobataan Suomessa paljon.

”Minun on paha sanoa, mikä maitoon liittyvä väittämä on totta ja mikä ei. Mutta oli kyseessä mikä asia tahansa, totutut normit eivät muutu, ellei niitä kyseenalaista ja pysähdy ajattelemaan asioita itse.”

Maidoton elämä ei ole ollut Gullstenille koskaan hankalaa. Jos vaikkapa jokin leivontaresepti vaatii maitoa, käyttää hän sen tilalla yksinkertaisesti maustamatonta kaurajuomaa. Jos Gullstenilla on tarvetta palauttavalle välipalaproteiinille, sekoittaa hän sen suklaanmakuiseen kaurajuomaan. Myös kasviperäiset vaihtoehdot juustolle ovat omiaan maidottomaan ruokavalioon.

”Maistoin viime kesänä ensimmäistä kertaa kasviperäistä kreikkalaistyylistä juustovaihtoehtoa salaatissa. Se oli positiivinen uusi tuttavuus”, Gullsten kertoo.

Viime tammikuussa hän otti osaa vegaanihaasteeseen.

”Aluksi stressasin siitä. Tuntui, että piti olla kauhean tarkkana siitä, mitä voin syödä”, Gullsten tunnustaa.

”Mutta loppujen lopuksi se oli yllättävän yksinkertaista. Eläinperäisille tuotteille on nykyään niin paljon vaihtoehtoja, että tällainen laiska ja mukavuudenhaluinen ihminenkin voi helposti syödä vegaanisten periaatteiden mukaisesti.”