Saamelaiskylistä sielunrauhaa - Matka | HS.fi

Saamelaiskylistä sielunrauhaa

Hyvästi Saariselkä ja Ivalo, nyt suunta Nellimiin ja Sevettijärvelle!

18.4.2001 3:00

INARI. "Päivää, Katri!" kuulostelee Helena Määttä , 40, inarilaiskylien matkailuhankkeen vetäjä, ja astuu sisään Nellimin ortodoksikirkkoon.

Katri Jefremoff , 69, sytyttää tuohuksia kirkon etuosassa ja vastaa tervehdykseen. Jefremoff on pukeutunut kolttasaamelaisen vaimon perinteiseen asuun, kirkon ikkunasta tulviva kevätaurinko valaisee kasvot. Jefremoff laulaa äidinkielellään kolttasaamella kirkkolauluja. Vanhan kolttasaamelaisen leuddinkin hän esittää, kun kauniisti pyytää. Pääsiäisviikolla kirkkolaulajalla on kiirettä, sillä jumalanpalveluksia on lähes päivittäin. Kun Määtän vetämä matkailuhanke käynnistyi pari vuotta sitten, Jefremoffin esiintymiset kirkossa lisääntyivät. Monen matkailijan mielestä kolttasaamelaisuus ja siihen liittyvä ortodoksisuus on kiehtovaa ja eksoottista. EU:n, Lapin TE-keskuksen, Inarin kunnan ja yrittäjien rahoittama inarilaisen kulttuurimatkailun kehittämishanke on tarkoitettu poro- ja luontaiselinkeinotilallisille. Mukana on 22 osallistujaa ja viisi monikulttuurista kylää, Nellim, Sevettijärvi, Keväjärvi, Kaamanen ja Tolonen. Ideana on valjastaa alkuperäiskulttuuria ja ihmisten omintakeista osaamista matkailun käyttöön ja näin saada kyläläisille lisätoimeentuloa ja mahdollisuuksia asua kotikonnuillaan. Pienillä saamelaiskylillä on yhä enemmän matkailullista vetoa. Kun Saariselkä ja Ivalo tuntuvat liian tutuilta ja kaupallisilta Lapin kohteilta, moni alkuperäisen etsijä hakeutuu muualle. Silloin vaikkapa retki Sevettijärven kolttakylään voi olla se, joka tuo kaivatun elämyksen. Matkailuprojektissa on suunniteltu retkipaketteja ja kokeiltu niitä sekä ulkomaisten että suomalaisten turistiryhmien kanssa. Esimerkiksi päiväretkellä Sevettijärvelle käydään ortodoksikirkossa, tutustutaan kolttien käsityöperinteeseen ja poronhoitoon, syödään laavutulilla paikallista ruokaa. Kylässä avattiin vuosi sitten poromiesten myymälä Sevetin Kiela Oy, josta voi ostaa poronlihatuotteita evääksi ja tuliaiseksi. Päiväretkellä Nellimin saamelaiskylään taas tutustutaan käsityöperinteeseen, käydään ortodoksikirkossa ja raja-asemalla, nautitaan paikallisen teepöydän antimista. Retkille lähdetään yleensä Ivalosta tai Saariselältä. Hintaa reissulle kertyy kahdeksan matkailijan ryhmässä noin 400 markkaa henkilöltä. Retkille on riittänyt hyvin lähtijöitä, kun lähdöt ovat tapahtuneet Saariselältä. Määttä toteaa, että jonkun pitäisi olla siellä pysyvästi organisoimassa toimintaa ja keräämässä ryhmiä kokoon. Tavoitteena on saada Lapin isot ohjelmapalvelutoimistot, kuten Lapponia Port, Lapin Eräsafarit tai Lapin Safarit, kiinnostumaan pienten kylien palveluista. Toimistojen edustajia on ollut hyvin mukana retkillä ja hankkeessa muutenkin, esimerkiksi kouluttajina. Kun Nellimin ortodoksikirkko jää metsän laitaan, edessä aukeaa auringossa uinuva kylä. Kuivalihat roikkuvat lähes joka talon seinustalla, nyt on se aika vuodesta. Hetken päästä rauhan rikkoo ääni, joka ilahduttaa ainakin kaupan ja kahvilan pitäjää. Kymmenen moottorikelkan retkikunta pistäytyy kylään. Yksi nellimiläisistä on kotiruokapalvelun pitäjä Ritva Kytölä , 50, joka on mukana myös matkailuhankkeessa. Kytölä on tullut kylään miniäksi Etelä-Suomesta ja perehtynyt kolttaperinteeseen ja ortodoksisuuteen. Hän pyrkii valmistamaan kaikki tarjottavat itse kerätyistä ja pyydetyistä aineksista. Ruokalajit vaihtelevat vuodenkierron mukaan, ja ruoasta tarinointi on aina olennainen osa ateriaa. "Paaston aikana koltat syövät paljon kalaa. Pääsiäisenä mukaan tulevat poronpaisti ja rahkapiirakat", Kytölä kertoo. "Kyllä tämän voi luokitella harrastukseksi, ei tästä toimeentuloa saa", Kytölä toteaa. Projektin myötä hän on saanut jonkin verran lisää asiakkaita sekä koulutusta. Hankkeen aikana pidetään 35 koulutuspäivää eri kylissä. Kouluttajina ovat alueen yrittäjät ja aiheet monenlaisia hinnoittelusta internet-sivujen tekoon. Tunturisaamelaisella käsityötaiteilijalla Kaarina Jefremoffilla , 60, on työpaja kotonaan Keväjärvellä. Jefremoff on projektissa mukana, ja hänen Lappi-aiheisia neuleita tuottava pajansa on yksi päiväretkikohteista. Jefremoff sai tuotantonsa vauhtiin 1986. Silloinen tukiraha, Lapin lisä, avitti suuresti. Jefremoff korostaa, että itseluottamuksen hankkiminen on alkuvaiheessa tärkeintä. "Ensin sitä ei luota itseensä ja omiin töihinsä. Kun sitten uskaltaa lähteä vaikkapa messuille tuotteitaan myymään, luottamus kasvaa. Juuri tässä projekti on hyvänä apuna. Kynnys lähteä yksin on korkeampi." Kaarina Jefremoffin paja on tuottelias, ja kauppa käy varsinkin Saariselällä. Nyt taiteilija toivoo Saariselällä työskentelevästä tyttärestään Kirsi Jefremoffista , 32, työlleen jatkajaa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat