Matka

Suomessa on satoja metsästysmatkoja tarjoavia yrityksiä: ”Metsällä olemiseen liittyy jotakin ikiaikaista, joka on kirjattu meidän DNA:hamme”

Yhä useampi suomalaismetsästäjä osallistuu nykyään kaupalliseen riistajahtiin. Suomessa myös käy vuosittain arviolta 2 000–2 500 ulkomaalaista metsästäjää.

Ympärillä on pelkkää kuuraista pusikkoa ja usvan läpi kajottava aamu­kuu. Nimettömät metsätiet haarautuvat joka suuntaan. Olen matkalla hirvijahtiin, mutta jo tapaamispaikan metsästys on mahdoton haaste. Auton navigaattorin mukaan määränpäähän pääsee kätevimmin viiden tunnin jalkapatikalla. Siihen ei ole enää aikaa.

Viimein saan jahdin järjestäjän puhelimen päähän ja kerron eksyneeni keskelle ei mitään.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Tämä on keskellä ei mitään”, Kuninkaan Erä -firman Lauri Kaivoluoto sanoo. Eli lähellä ollaan.

Löydän erätulet Googlen avulla parin kilometrin ajomatkan päästä. Huh – viimein inhimillistä elämää. Hämärissä rätisevän nuotion ympärillä parveilee kymmeniä vihreäoransseihin asuihin kääriytyneitä hahmoja. Osa heistä on asiakkaita, joita varten päivän mittainen hirvijahti on järjestetty.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kaksi setteriä hölkkää tervehtimään hännät viuhtoen. Metsästyksenjohtaja Heikki Liimatainen pitää jo alkupalaveria, ja kiiruhdan puurokuppi kädessä kuuntelemaan mistä on kyse.

Jutun juoni on seuraava: 13 hengen seurue – varsinaiset metsästäjät – kuljetetaan ensin passipaikkoihin. Mäyräkoirat sekä paikallisesta suunnistusseurasta saapuneet ajomiehet ja -naiset luotsaavat peurat tai hirvet kohti passissa väijyviä ampujia, eli toivon mukaan suoraan surman suuhun. Ajon päätyttyä metsästäjät siirtyvät seuraaviin passeihin.

”Villisiankin saa ampua, jos se sattuu tulemaan paikalle”, Liimatainen ohjeistaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Saaliiksi sikaa tuskin saadaan, vaikka jokin yksilö on hiippaillut seudulla. Ne ovat hankalia pyydettäviä runsaslukuisinakin. Sen sijaan varsinkin peuroja (virallisesti valkohäntäkauriita) piisaa näillä metsäyhtiöltä vuokratuilla mailla. Niiden pyyntimäärälle ei ole tänään rajoituksia kun taas hirvien suhteen tähdätään puoleentoista päähän – yhteen aikuiseen ja yhteen vasaan. Ja vaikka virallinen vasasuoja on poistunut, se on käytännössä edelleen voimassa. Eli vasan edellä kulkevaa emää ei saa ampua.

Vedän oranssin liivin päälle ja kiipeän Liimataisen autoon. Viemme ensitöiksemme kaksi metsästäjää passipaikoilleen ampumatorneihin.

”Tässä ryhmässä on lähinnä rutinoituneita metsästäjiä. Yhdellä on vähemmän kokemusta, joten hänellä on opas mukana”, Liimatainen sanoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Hän selittää, että torneista ammutaan alaspäin tietylle sektorille, joten luodit eivät vahingossakaan lähde harhateille. Suositeltava ampumaetäisyys on vajaat sata metriä osumatarkkuuden takaamiseksi.

”Ja mihin sitten tähdätään? Päähän vai sydämeen?”
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Ei vaan keuhkoihin.”

Liimatainen ohjailee tapahtumaa kuin kapellimestari orkesteriaan. Strategian on oltava yksityiskohtaisesti hiottu jo turvallisuuden vuoksi. Karttaan on merkitty numeroidut passipaikat ja ajoihmiset näkevät omista kartoistaan reittinsä. Jokaisella on radiopuhelin.

Kun kaikki ovat valmiina asemissaan, Liimatainen antaa ajoihmisille ja -koirille luvan lähteä ja ilmoittaa sitten: ”Saa ampua.”

Jännitys tihenee. Taivas kirkastuu, metsä alkaa sulaa. Kuuluu vain puista tippuvien pisaroiden ääni. Joku huomaa peuran, mutta se liikkuu väärään suuntaan. Ajo päättyy ilman laukaustakaan.

”Sellaista se on: välillä saa ja välillä ei.”

Metsästyksenjohtaja huristelee hiomaan seuraavan ajon koreografiaa ja minä lyöttäydyn koiramiesten seuraan. Ajamme metsätien varteen, josta mäyräkoira Paroonin on määrä lähteä omalle etapilleen. Viisivuotias uros on 123 kaadon käyttövalio ja isäntä Olli Kielon silmäterä. Joka ajossa on kaksi koiraa, joten Parooni ja sen kaksi kaveria vuorottelevat.´


”Vaikka kyllä se jaksaisi juosta koko päivän”, Kielo vakuuttaa.

Parooni ilmoittaakin selvästi tahtovansa päästä tosi touhuun nyt heti ja ynisee kärsimättömänä hihnan päässä. Se on lajitovereineen paikalla myös sen vuoksi, että mahdollisesti haavoittunut saalis saadaan jäljitettyä ja lopetettua joutuusti.

Parooni on erikoistunut pieniin sorkkaeläimiin eli peuraan ja metsäkauriiseen. Miten se on opetettu ymmärtämään erikoisalansa?

”Sitä on moitittu ja pillitetty pois ajosta, kun se on mennyt hirven perään. Aina kun on saatu peura tai kauris, sitä on kehuttu ja annettu palkinnoksi pala keuhkoa”, Kielo selittää.

Kävelemme metsän sisään. Parooni nuuhkii ilmaa kiihkeästi. Se on saanut vainun. Kun Kielo viimein saa radiopuhelimesta luvan, hän päästää koiran irti.

Parooni ponkaisee matkoihinsa hurjaa kyytiä lyhyillä koivillaan. Ihminen ei mitenkään pysyisi perässä. Onneksi sillä on tutkapanta, joten pystymme seuraamaan koiran menoa kännykän kartalla reaaliajassa. Siinä näkyy paitsi Paroonin kulkema reitti myös sen haukkutiheys.

”Kun koira on päässyt peuran jäljille, tiheys on 60–80 haukkua minuutissa ja kun peura on koiran näköetäisyydellä, haukkutiheys kasvaa toiselle sadalle”, Kielo selittää.

”Se menee tietenkin samaan suuntaan kuin eläimet, eli ei välttämättä passia kohta. Varsinkaan ei ole toivottua, että koirat menevät tielle. Se on täällä nyt ainoa niitä vaaniva vaara, kun ei ole susia eikä heikkoja jäitä. Ajossa olevalle mäyräkoiralle on iso riski pudota heikossa jäässä olevaan ojaan.”

Kaukaa metsästä kuuluu ripeästi etenevä haukku. Mutta peurat kaartavat kaukaa passipaikkojen sivusta.

Viimein ilmoille kajahtaa laukaus. Osuikohan se? Hetkeen en tiedä kumpaa joukkuetta kannatan – saaliseläinten vai ihmisten.

Radiopuhelimitse leviää kohta uutinen: hirvi on kaatunut ja ajo päättyy.

Ajamme metsän reunaan ja kahlaamme sammalikon halki höyryävän hirvilehmän luo. Kun se makaa siinä keuhko-osuman kaatamana ruhona eikä enää elävänä eläimenä, tilanne tuntuu selkeältä: ehkä tämän kuuluu mennä näin. Ehkä se on geneettisen muistin ansiota, sillä nämä eläimet ovat pitäneet meitä hengissä aikojen alusta. Siis nimenomaan hirvet. Ensimmäiset valkohäntäkauriit tuotiin Suomeen vasta 1940-luvulla Yhdysvalloista.

Ruhosta on jo laskettu jo veret ja Antti Lehto suolistaa sitä rutiinilla. Sammaleen muheva tuoksu saa seuraa sisälmysten lämpimästä lemusta. Lehto arvioi hirven olevan noin kuusivuotias.


Metsästäjät kerääntyvät hiljalleen kaadolle. Kaatajalla on havunoksa hatussa ja hän ottaa vastaan onnitteluja matalalla profiililla. Sitten metsästäjät kiirehtivät jo nuotiopaikalle lounaalle.

Kun suolistus on saatu päätökseen, ruho on käännettävä vatsalleen, jotta se ei päädy kyytiä odottaessaan parempiin suihin. Pääsen vihdoinkin tosi toimiin. Kaksi miestä ottaa kiinni koivista ja minä päästä.

Se on pehmeä, lämmin ja yllättävän raskas. Karvat raapivat karheina kasvoja, silmät peilaavat tyhjinä kirkastunutta taivasta. Korpit raakkuvat lähikuusten latvoissa odottelemassa omaa osuuttaan. Kohta ne lehahtavat paikalle siivoamaan sisälmykset.

Lounaaksi on tarjolla loimutettua lohta, sorsapataa ja pannaria. Kuninkaan Erän Veijo Kantanen häärää patojen ääressä setterit kannoillaan.


”Onhan se mahtavaa, että tälläista voi tehdä vajaan sadan kilometrin päässä Helsingistä. Me järjestämme hirvijahteja ryhmille, kun taas yksittäisille asiakkaille on tarjolla fasaanin-, riekon- ja peuranmetsästystä. Ja sitten meillä on Lapissa vanha porotila erilaisia eräelämyksiä varten.”

Mikä metsästyksessä sitten viehättää asiakasta?

”Kyllähän nuotiolla ja metsällä olemiseen liittyy jotakin ikiaikaista, joka on kirjattu meidän DNA:hamme”, uskoo Kauko Pellikka, joka osallistuu jahtiin seurueineen.

”Kukaan ei enää kuole nälkään, vaikka saalista ei tule. Meidän seurueellemme on olennaista luontoelämys ja sosiaalisuus.”

Pellikan mukaan harrastus on nykyisin yhä useamman ulottuvilla: monet metsästysseurat ja matkailuyritykset järjestävät jahtimahdollisuuksia niille, jotka eivät omista maata. Metsästys- ja luontomatkailu lisää suosiotaan myös yritysten asiakastilaisuuksien ja tyky-päivien ohjelmanumerona.

”Olen ollut tilaisuuksissa, joissa osa seurueesta metsästi ja osa taas poimi marjoja ja sieniä – tai osallistui riistan käsittelyyn ja valmistamiseen.”

Pellikkaa ei huolestuta metsästysseurojen ukkoutuminen. Tänään metsästäjien joukossa on aikataulusyistä vain yksi nainen, mutta ainakin eteläisen Suomen jahtimajoilla näkyy molempia sukupuolia, samoin kuin nuorisoa. Pellikan 14-vuotiaat kaksospojat suorittivat metsästyskortin pari vuotta sitten. He halusivat mukaan metsälle, isänsä rohkaisemana.

”Metsästys kasvattaa vastuullisuuteen, johon kuuluu riistan hyödyntäminen mahdollisimman tarkkaan. Pojat oppivat jo kymmenvuotiaina tekemään siitä jauhelihaa.”

”En kuitenkaan päästä poikia hirvimetsälle vaan haluan, että he aloittavat harrastuksen peurojen metsästyksellä kyttäyskopista. Siihen liittyvä odottaminen kasvattaa luonnetta. Tekee hyvää kokeneellekin hirvimiehelle fiilistellä siellä, kun eläimet tulee esiin. Harkita ja tarkkailla. Kun on tottunut kyttäämään peuroja, syke ei enää nouse liikaa hirvimetsällä.”

Vaikka Pellikka on metsästänyt kymmeniä vuosia, hänen upein eräelämyksensä ei liity saaliiseen vaan puussa istuneeseen ukkometsoon. Sitä ei yritettykään pyytää.

Myös Pellikan tyttärenpoika metsästää. Perheen naiset eivät. Tänäänkin vain yksi asiakkaista on nainen.

”Mutta metsästys on varmaan eettisyyden nousun myötä koko ajan suositumpaa naisten keskuudessa. Heillä on omiakin jahteja ja naisia on myös metsästyksenjohtajina.”

Vietän iltapäivän Liimataisen kanssa passissa hakkuuaukean reunalle. Se tarkoittaa tätä: Ollaan hiljaa aloillaan, kivääri valmiina kannon nokassa. Luetaan puiden liikkeitä, lehtien havinaa ja havujen rasahduksia. Kuunnellaan yksinäisen linnun kirahduksia. Palellaan.


Mutta odottaminen ei ole puuduttavaa. Saaliin mahdollisuus on alati läsnä.

Sitten kuuluu laukaus.

”Se kuulosti hyvältä”, Liimatainen toteaa.

”Ai miksi?”

”Siinä oli jälkikaiku, joka tarkoittaa yleensä osumaa.”

Kohta kuuluu toinen laukaus – ja kolmas.

Radiopuhelin kertoo, että saaliiksi on saatu hirvenvasa ja peura. Liimatainen päättää sen riittävän. Hirvisaldo täyttyi ja päivä on jo pitkällä. Ajo päättyy eikä enää ammuta vaikka mikä tulisi. Ja peuroja tulee, mutta ampuja saa luvan ihailla niitä elävinä.

Parooni ja sen kaveri joutuvat jättämään kesken onnistuneen ajon. Mutta nekin tajuavat, ettei tärkeintä ole saalis vaan sen mahdollisuus. Hyvä jahti.

Metsästys on satojen bisnes



Suomessa on runsaat 200 yritystä, jotka myyvät metsästysmatkailupalveluja. Monet niistä toimivat myös muun luontomatkailun saralla.

Lisäksi metsästysseurat tarjoavat kaupallisia metsästysmahdollisuuksia.

”Pääosa suomalaisesta metsästysmatkailusta on kuitenkin kotimaista omatoimimatkailua, joka suuntautuu erityisesti val­tion maille Pohjois- ja Itä-Suomeen”, sanoo professori Sami Kurki Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.

Asiakkaat hakevat matkoilta kokemuksia riistalajeista ja metsästysmuodoista, joihin omalla reviirillä ei ole mahdollisuuksia. Riistakantojen merkitystä ei Kurjen mukaan voi vähätellä: Matka voi olla onnistunut ilman kummempaa saalista, mutta moni pettyy, jos riistaa ei edes näy. Pitkälle tuotteistetuissa palveluissa alueelliset riistakannat ovatkin usein hyvin hoidettuja ja siksi tavallista runsaampia.

”Asiakkaiden joukkoon mahtuu myös kaupunkilaisia, joilla ei ole mahdollisuuksia liittyä metsästysseuroihin. Usein matkalle lähdetään tutun porukan kanssa. Kasvava ryhmä ovat ulkomaiset asiakkaat, joita Suomeen houkuttelee esimerkiksi hirvi, valkohäntäpeura ja metsäkanalinnut. Myös naisten osuus metsästäjissä nousee jatkuvasti.”

Kurjen mukaan metsästys suhteutetaan Suomessa hyvin riistakantoihin eikä matkailu voi lisätä niiden verotuspainetta. Se on vain yksi tapa hyödyntää kantojen satoa.

Paikallisesti hankalia tilanteita saattaa syntyä, jos esimerkiksi ruokinnalla kerätään laajalta alueelta riista helpommin metsästettäväksi. Suomalainen riistanhoidon ja metsästyksen kulttuuri sietää Kurjen mielestä kuitenkin myös metsästysmatkailun kestävän kehittämisen.

”Metsästysmatkailulla on merkitystä lähinnä hiljaisemman kauden täydentäjänä. Kysyntä on kasvussa ja monilla alueilla se ylittää selvästi tarjonnan. Kun paikalliset 'metsästäjäkannat' harventuvat syrjäseuduilla, matkailun kehittämiselle voi tulla lisää mahdollisuuksia.”

Sosiaalinen kestävyys on Kurjen mukaan metsästysmatkailun tärkein kysymys. Suomalainen metsästyskulttuuri perustuu aktiivisiin seuroihin ja paikallisyhteisöihin, joten matkailu on tuotava alueelle tavalla, joka on sopusoinnussa näiden kanssa.

Myös maanomistaja on huomioitava. Hän omistaa metsästysoikeuden, jonka kaupallistamisesta hänenkin tulisi hyötyä.

”Metsästysmatkailu tulee kasvamaan luontaisesti ja toivottavasti tavalla, joka ei muuta suomalaisen eräkulttuurin hienoja piirteitä. Jos suomalainen metsästäjä ei esimerkiksi onnistu saamaan saalista, hän ei syytä matkanjärjestäjää vaan it­seään. Näin ei ole kaikkialla maailmassa, jossa metsästysmatkoja myydään saalisvarmuudella tai suhteettoman suurilla saalismäärillä. Sellaiselle metsästysmatkailulle on vaikea nähdä tulevaisuutta Suomessa.”

Kurjen mukaan vastuullisuus on osa suomalaisen metsästyksen DNA:ta. Metsästys on yksi keskeisimmistä syistä kiinnostua elinympäristöjen hoidosta, sillä metsästäjät tuntevat hyvin niiden laadun ja riistakantojen välisen yhteyden.

”Metsästysmatkailu synnyttää samat eettiset kysymykset kuin metsästys yleensä. Riista taitaa olla ekologisin ja eettisin tapa päätyä liharuoan äärelle. Tuskin kukaan metsästäjä nauttii tappamisesta, mutta voi silti tuntea tyydytystä hyvästä laukauksesta. Eläintä voi syvästi kunnioittaa, vaikka sen ruoaksi tappaakin.”

”Ei tämä ihan ilmaista ole”



Monista muista erämatkafirmoista poiketen Finnhunting keskittyy yksinomaan metsästyspalveluihin. Toni Hirvosen ja Erkki Vähäkallion luotsaama yritys vie suomalaisia ulkomaille ja tuo ulkomaalaisia Suomeen metsästämään.

”Suomesta lähtee asiakkaita eniten Puolaan pyytämään kaurista, saksanhirveä ja villisikaa, kun taas ulkomaalaiset kysyvät meiltä eniten hirveä, valkohäntäpeuraa, hyljettä ja metsäkanalintuja”, sanoo Hirvonen, joka on taustaltaan riistanhoitaja.

Kohteissa ei ole tärkeää pelkästään metsästys ja riistakanta. Esimerkiksi riistankäsittelytilojen tulee olla kohdallaan.

”Asiakas haluaa tietää mihin hänen ampumansa valkohäntäpeura päätyy. Meidän pitää pystyä näyttämään hänelle, että käsittelypaikat ovat sellaisia, joissa liha pystytään oikeasti hyödyntämään. Yhdessäkään jahdissa ei mene eläimestä hukkaan kuin henki.”

Firman asiakkaat edustavat molempia sukupuolia ja kaikkia sosiaaliluokkia.

”Mutta jos meille tulee vain yksi asiakas kolmeksi päiväksi hirvenpyyntiin, koko orkesterin kasaaminen ei ole ihan ilmaista.”

Viimeisten kahden viikon aikana yrityksellä on ollut asiakkaita muun muassa Belgiasta ja Saksasta. Haastatteluhetkellä Hirvonen on testaamassa uutta kohdetta kahden brittimiehen kanssa kun taas edellisenä päivänä hän vei suomalaisen naisryhmän sorsajahtiin Porvoon seudulle.

”Suomalaisasiakkailla pitää olla metsästyskortti ja sorkkariistan kohdalla ampumakoe suoritettuna. Aseen viemiseksi ulkomaille tarvitaan lisäksi EU:n asepassi. Ulkomaalaisilla tulee olla kotimaassaan oikeus metsästää vastaavanlaista riistaa.”

Hirvosen mukaan asiakkaat hakevat matkalta ennen muuta elämystä. Mutta vaikka ampuminen on vain osa kokonaisuutta, kohteissa tulee olla jotain metsästettävää.

”Tottakai asiakkaat pettyvät, jos eivät saa mitään. Mutta emme voi antaa takeita saaliista, koska emme metsästä tarhassa. Olin juuri toisen brittiasiakkaamme kanssa pari päivää Keski-Suomessa hirvimetsällä eikä hirveä saatu. Asiakas kyllä näki sen 40 metrin päässä mutta ei ampunut – ihmetteli vain että ovatko ne noin isoja. Jo eläimen näkeminen oli hänelle elämys.”

”Yleensä vieraat kunnioittavat sääntöjä ja ovat vielä vähän tiukempia niiden suhteen kuin oletamme. Mätämunia mahtuu aina joukkoon, mutta ei niitä harmiksi asti ole.”

Asiakaskunta on Hirvosen mielestä viime vuosina monipuolistunut: se kattaa yhä enemmän naisia, nuoria ja tavallisia palkansaajia. Mukana on myös äitejä ja tyttäriä.

”Se liittyy varmasti siihen, että metsästys on nykyisin oikeasti hyväksyttävää ja vastuullisuus on yhä tärkeämmässä roolissa.”

”Ihmiset ymmärtävät myös, etteivät kaupallisen jahdin järjestävät ole puukko suussa juoksevia ramboja, jotka yrittävät vain tappaa mahdollisimman paljon eläimiä. Että tätä voi tehdä aivan asiallisesti. Metsästykseen liittyy toki eläinten tappamista, mutta jos ihminen syö lihaa, hänen pitää hyväksyä se, että eläimiä kuolee.”

Kantojen vaaliminen puhuttaa etenkin keskieurooppalaisia asiakkaita. He saattavat kysyä, onko ihan varma, ettei esimerkiksi hirvenmetsästyksellä vaaranneta paikallista kantaa.

”Heidän vinkkelistään suomalainen tavoite talvikannaksi – kolme hirveä tuhannella hehtaarilla – on aivan liian vähän. Niinpä heille pitää selittää, kuinka järjestelmä Suomessa toimii.”

Yhä useampi suomalaismetsästäjä käyttää tätä nykyä kaupallisen jahdin palveluja ja Suomessa käy vuosittain arviolta 2 000–2 500 ulkomaalaista metsästäjää. Hirvonen kertoo kysynnän kasvavan jatkuvasti. Maailmalla metsästysmatkailu on jo merkittävä matkailulaji.

”Koska alalla kiertää niin paljon rahaa, mukana on myös epäeettisiä ja rikollisia toimijoita. Eläimiä esimerkiksi tarhataan ja sitten vapautetaan ja ammutaan seuraavana päivänä. Ei auta kuin hoitaa itse ­asiat paremmin. Niin kauan kun voin katsoa ihmisiä silmiin kertoessani tekeväni tätä, olen oikealla polulla.”

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Metsästys
  • Luonto
  • Matka

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Poikkeuksellinen poliisi­tiedote: Itä-Uudenmaan poliisi nappasi kauppa­keskus Jumbosta keski-ikäisen tillin­haistelijan

    2. 2

      Aktivisti­sijoittajan huhutaan astuvan Björn Wahlroosin varpaille – Onko Nordeassa edessä titaanien taisto?

    3. 3

      Tanskalainen ja norjalainen nainen löytyivät kuolleena syrjäisestä vuoristosta Marokossa – ruumiissa väkivallan merkkejä

    4. 4

      Yksi tiedostamaton viestimme muuttaa keskustelu­kumppanin vähäpuheiseksi ja kertoo, olemmeko oikeita ihmisiä

    5. 5

      Onko kynttilöiden poltto jopa yhtä haitallista kuin passiivinen tupakointi? Selvitimme

    6. 6

      Helsinki-Vantaalla sekavasti lauantaina käyttäytynyt mies uhkasi rajavartijoiden perheitä ”poloniumin 210-isotoopilla”

    7. 7

      NBA-seuran omistajan väitetään uhanneen siirtää joukkueensa toiseen kaupunkiin, jos halliremonttiin ei löydy rahaa – sitten 90-vuotias mummo sanoi suorat sanat

    8. 8

      Kodin murtosuojaa myyvien yritysten mainoskikka ärsyttää monia – ”Varkaathan näkevät postilaatikko­rivistä, mihin taloihin kannattaa mennä”

    9. 9

      Moni syö itsensä väsyksiin, ja vireys voi hävitä tunneiksi – näillä ravinto-ohjeilla vältät ilta­päivän uupumuksen

      Tilaajille
    10. 10

      ”Entä jos Sale twiittailisi kuin Trump?” – sometili laittaa Trumpin sanat Sauli Niinistön suuhun, tehden USA:n presidentin öykkäröinnistä näkyvämpää

    11. Näytä lisää
    1. 1

      17-vuotiaana Sini Pyy käytännössä katkesi vyötärön kohdalta – nyt hän kehittää yliopisto­ihmisten kanssa sopivaa hiihtokelkkaa paralympialaisia varten

    2. 2

      Jos kävelen autiolla kadulla naisen perässä, en missään nimessä ota juoksu­askelia, vaikka olisi kiire

    3. 3

      Kodin murtosuojaa myyvien yritysten mainoskikka ärsyttää monia – ”Varkaathan näkevät postilaatikko­rivistä, mihin taloihin kannattaa mennä”

    4. 4

      Moni syö itsensä väsyksiin, ja vireys voi hävitä tunneiksi – näillä ravinto-ohjeilla vältät ilta­päivän uupumuksen

      Tilaajille
    5. 5

      Lääkäri Antti Heikkilän uutuus­kirja vilisee virheitä – HS pyysi asian­tuntijoita arvioimaan tekstin: ”Tällaiset väitteet voivat johtaa kuoleman­tapauksiin”, professori sanoo

      Tilaajille
    6. 6

      Kauppakeskushanke ajautui vaikeuksiin Vantaalla: ”Joudumme miettimään eri vaihtoehtoja”

    7. 7

      Poikkeuksellinen poliisi­tiedote: Itä-Uudenmaan poliisi nappasi kauppa­keskus Jumbosta keski-ikäisen tillin­haistelijan

    8. 8

      Pankkiiriliike ei korvaa 14 400 euron virheitään eläkeläiselle, mutta Finanssiala ja valvoja uskovat yhä itsesääntelyyn – ”Valitettava yksittäistapaus”

    9. 9

      ”Entä jos Sale twiittailisi kuin Trump?” – sometili laittaa Trumpin sanat Sauli Niinistön suuhun, tehden USA:n presidentin öykkäröinnistä näkyvämpää

    10. 10

      Yksi tiedostamaton viestimme muuttaa keskustelu­kumppanin vähäpuheiseksi ja kertoo, olemmeko oikeita ihmisiä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Suomesta on tullut myrkkyä – Venäjällä tunnetaan syvää tyytymättömyyttä suomalaisia kohtaan

    2. 2

      Suurta osaa naisista koskevaa terveysongelmaa ei ole tutkittu, vaikka se haittaa elämänlaatua merkittävästi – Professori: ”Pidetty liian banaalina ongelmana”

    3. 3

      Lääkäri Antti Heikkilän uutuus­kirja vilisee virheitä – HS pyysi asian­tuntijoita arvioimaan tekstin: ”Tällaiset väitteet voivat johtaa kuoleman­tapauksiin”, professori sanoo

      Tilaajille
    4. 4

      Kansallisbaletin Tuhkimon ylipainoiseksi puettu hahmo loukkasi Ani Kellomäkeä niin, että hän lähti esityksestä pois: ”En halunnut osallistua yhteiseen kiusaamishetkeen”

    5. 5

      Kun 35-vuotias nainen haluaa lapsen, mutta ei kelpuuta mukavaa miestä, naisen täytyy olla sekaisin

    6. 6

      Laura Huhtasaari kirjoitteli blogiinsa väitteitä islamista, sai kirjoituskiellon, samalla perussuomalaisnaiset kampanjoivat suut teipattuna – tästä kaikessa on kyse

    7. 7

      Tältä näyttävät joulun uudet herkut – kokeile suosikkiasi tämän vuoden joulupöydässä, ja muista myös rakkaat klassikkoreseptit

    8. 8

      Merten roskapyörteiden kunnian­himoinen puhdistus­operaatio vastatuulessa – teinin keksinnöstä löytyi kohtalokas vika

    9. 9

      Pekka Haaviston lausunto perus­suomalaisista oli viisautta, jota vihreät eivät kestä kuulla

    10. 10

      Kokenut maailman­matkaaja vinkkaa kymmenen ainut­laatuista matka­elämystä – mukana myös suomalainen, unohdettu helmi

    11. Näytä lisää