Matka
Suomi on täynnä kätkettyjä aarteita, kaksi niistä löysin Pohjois-Karjalasta
Repeän nauruun – näin ylväästi en ole nähnyt yhdenkään muun ravintolan mainostavan, että sieltä saa olutta. Pakko pysähtyä ja tarkistaa tunnelma.
Ollaan läpiajomatkalla Enossa, Joensuuhun liitetyssä entisessä pikkukunnassa.
Sisällä vanha suomalainen viisaus alkaa hiljalleen avautua: ei ole koiraa karvoihin katsominen. Toki listalla ovat nykysuomalaisten arkiherkut pitsat ja kebabit, mutta niiden lisäksi vaikuttava valikoima ruokia eri puolilta Intian niemimaata.
Ja kun maistan Nazrul Islaminhttps://www.hs.fi/haku/?query=nazrul+islamin valmistamaa baltia ja karahia, tajuan: Helsingistä ei tällaista saa! Pelkkä naan-leipä maistuu yhtä hyvältä kuin lapsuuteni Peshawarissa.
Enää en ihmettele, että bangladeshilaistaustainen Islam on onnistunut pitämään ravintolansa pystyssä keskellä Suomen pahimpiin työttömyysalueisiin kuuluvaa Pohjois-Karjalaa. Vuonna 1968 Enossa oli 66 kauppaa, nyt taitaa olla kaksi. Vaatii melkoista pokkaa pyörittää alueella minkäänlaista yritystä.
Matka jatkuu Valtimolle, maakunnan pohjoisimpaan ja pienimpään kuntaan. Muutaman kuvauspäivän päätteeksi seurueemme kaartaa lähimpään majataloon, joka kantaa nimeä Puukarin Pysäkki.
En odota paljoa. Jos nyt murkinaa saisi, ehkä saunan ja päänsä johonkin kallistettua, se riittäisi.
Mutta jälleen saa ennakkoluuloinen stadilainen hellän mutta opettavaisen iskun vastapalloon: oman pellon luomuruisjauhoista tehtyä leipää, villivihannessalaattia, Puruveden muikkuja, perunamuusia, vuohenputkisiemenvoita, sulhaspiirakoita (aitoja, ei naurettavia cocktail-piirakoita), siivu saunapalvattua valtimolaista karhua…
Emäntä Anni Korhonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=anni+korhonen kattaa pöytään sellaisen karjalaisen pidon, että ruumiini muuttuu kultaiseksi ja ymmärrän lintujen laulun.
Reissu Pohjois-Karjalaan todisti, että matkailijan Suomi on täynnä kätkettyjä aarteita, joiden olemassaolosta on edelleen liian harvalla mitään hajua.
Mikä näitä aarteita yhdistää? Intohimo. Intohimo laadukkaisiin raaka-aineisiin, käsityöhön, asiakkaan arvostamiseen ja aitoon paikallisuuteen – oli se sitten bengalilaista tai vaarakarjalaista.
Aarteet katoavat, jos niitä ei kukaan löydä. Tänä kesänä kannattaa kaivaa intohimojen aarrekartat esiin – Suomi ja sen salaisuudet ovat nyt parhaimmillaan. Jaetaan ne.
Kirjoittaja on kirjailija, tv-tuottaja ja Madventures-seikkailija, joka on maistanut intohimoa kaikilla mantereilla.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kommentit