Junamatka Murmanskiin huokuu tunnelmaa – kaupan päälle venäläiset opastavat, millä eväillä pitkään matkaan kannattaa varustautua

Pitkän junamatkailun ammattilaiset löytyvät Venäjältä. Se tulee selväksi jo pakkautuessa Murmanskin-yöjunaan Laatokan rautatieasemalla Pietarissa.

Yleensä niin huolitellusti pukeutuneet venäläiset jonottavat konduktöörin lipuntarkastukseen kirjavissa tohveleissa, lipokkaissa ja mukavan näköisissä kotiasuissa, joita ainakaan Pietarin katukuvassa ei tavallisesti juuri näe.

Alkamassa on vuorokauden kestävä junamatka Pietarista Murmanskiin, Venäjän pohjoisimpaan kaupunkiin. Junassa on 22 vaunua, ja se on viimeistä paikkaa myöten täynnä.

”Mistä vaunusta löytyikään ravintola”, tiedustelen vaunuemäntä Jelena Galuzovalta https://www.hs.fi/haku/?query=jelena+galuzovaltanoustessani junaan.

Galuzova katsoo hassusti. Käy ilmi, että koko pitkässä junassa ei ole ravintolavaunua. Elokuun lopussa Venäjällä eletään vielä lomakautta, minkä vuoksi matkustajia on niin paljon, että ravintolavaunulle ei ole tilaa. Syyskuusta lähtien se kulkee jälleen mukana.

Junaa ei ole loppuunmyyty siksi, että Murmansk olisi erityisen suosittu lomakohde, vaan pohjoisen asukkaat ovat palaamassa ”etelänlomiltaan” kotiin.

Mutta miksipä sitä ei matkustaisi Murmanskiin myös lomalle? Ilmastotietoisuus saa etsimään uusia matkakohteita junamatkan päästä ja Venäjältä niitä löytyy. Venäjän rautatieverkosto kuuluu maailman pisimpiin.

Murmanskista on kaiken lisäksi toissavuonna ilmestynyt ensimmäinen kattava suomenkielinen matkaopas. Sen on kirjoittanut toimittaja Sari Pöyhönenhttps://www.hs.fi/haku/?query=sari+poyhonen, joka työskenteli seitsemän vuotta media- ja kulttuurivastaavana Suomen Pietarin-pääkonsulaatin Murmanskin toimipisteessä.

 

Junalipun saa edullisimmillaan parillakymmenellä eurolla.

Kuolanvuonon rannalla sijaitseva Murmansk on maailman suurin kaupunki napapiirin pohjoispuolella. Pietarista matkaa kertyy Muurmannin rataa pitkin noin 1 400 kilometriä.

Matkan varrella juna pysähtyy 30 asemalla, joten samalla ehtii nähdä vilauksen sellaisista paikoista kuin esimerkiksi Belomorsk eli suomeksi Sorokka ja Kandalakša eli Kantalahti.

Junalipun saa edullisimmillaan parillakymmenellä eurolla, kun lennosta joutuisi pulittamaan vähintään sata euroa. Kaupan päälle tulee kosolti tunnelmaa ja matkalla olon tuntua.

Avomakuuvaunussa numero viisi matkatoverini pakkaavat nyssäköitään hattuhyllylle ja alavuoteiden alle jääviin matkatavaratiloihin.

Avomakuuvaunu on kuin hostellin ”dormi” eli makuusali. Naiset ja miehet nukkuvat avoimessa tilassa kaikki yhdessä. Vaunu on jaettu yhdeksään kuuden ihmisen loosiin, mutta osastojen välillä ei ole ovia.

 

Venäläiset vanhemmat eivät anna lastensa juosta käytävällä.

Vaunussamme on mukavuuksia, kuten ilmastointi, kaksi wc:tä, kuumavesisamovaari ja mahdollisuus ostaa vaunuemännältä pieniä välipaloja, joten lippu on noin puolet kalliimpi kuin halvin mahdollinen vaihtoehto.

Venäjän junista löytyy vaihtoehtoja joka kukkarolle. Makuupaikka kalleimmassa kahden hengen ”luksushytissä” maksaa noin 150 euroa. Hytissä voi katsella televisiota, lukea päivän lehdet ja nauttia ruokatarjoilusta.

Olin ennen matkaa huolissani, että samaan vaunuun sattuisi ryyppyporukoita tai muita mekastajia, mutta seuranani on lapsiperheitä, pariskuntia ja yksin matkustavia naisia. Venäläiset vanhemmat eivät edes anna lastensa juosta käytävää edestakaisin.

Valot sammuvat yhdeltätoista, jolloin viimeisetkin sujauttavat lipokkaat jalastaan ja vetäytyvät kapeille lavereilleen puuvillalakanoiden väliin nukkumaan.

Yö makuuvaunussa on hiljainen. Parasta olisi saada unenpäästä heti kiinni, sillä ylävuode on niin matala ja kapea, että kyljen kääntäminen on vaivalloista. Mitään kauneusunia avomakuuvaunussa ei voi ottaa, mutta ainakin pitkä matka taittuu mukavasti makuuasennossa.

 

Pariskunta kaivaa aamiaisella kylmälaukustaan kokonaisen lenkkimakkaran.

Vuorokauden mittainen matka vaatii runsaat eväät. Pietarin-lomalta kotiin Apatiitin kaupunkiin palaava pariskunta Olga Tarejeva https://www.hs.fi/haku/?query=olga+tarejevaja Sergei Tarejev https://www.hs.fi/haku/?query=sergei+tarejevkaivaa aamiaisella kylmälaukustaan kokonaisen lenkkimakkaran, leivän, tomaatteja, tuorejuustoa, kuivattuja pikkurinkeleitä, marmeladia ja pikakahvia.

Samovaarista voi käydä hakemassa kuumaa vettä. Vaatimattomammin eväin varustautunut matkalainenkaan ei joudu näkemään nälkään. Vaunuemäntä on asetellut ikkunalaudalle myyntiin myslipatukoita, minicroissantteja, nuudelipaketteja, teepusseja ja suklaata.

Myös pysähdysasemilla tehdään bisnestä. Ensimmäinen pidempi jaloittelutauko on aamulla Kemissä Vienan Karjalassa. Laiturilla vilisee kauppiaita. Litran vadelmia saisi 400 ruplalla eli vajaalla kuudella eurolla.

Julia Popova https://www.hs.fi/haku/?query=julia+popovamyy kotitekoisia piirakoita 70 sentillä. Ostan perunapiirakan ja sipuli-kananmunapiirakan, jonka myyjä kehuu olevan vielä lämmin.

Popovalle on tainnut tulla leipoessa kiire, sillä piirakka osoittautuu hiukan raa’aksi. Täytteitäkin on vain nimeksi. Juna kolistelee jo kohti Kuusemaa, joten valittaa ei enää voi.

Ikkunoiden takana vilahteleva pohjoisen luonto palkitsee matkanteon. Jo pelkkä metsämaisema rauhoittaa suurkaupungissa asuvaa. Vihreän kuvanauhan rikkoo kirjava kylä, jonka jokainen talo näyttää olevan maalattu eri värillä.

Maisemat muuttuvat sitä mielenkiintoisemmiksi mitä pohjoisemmaksi tullaan. Tuntureita ei väsy katselemaan.

Vuorokausi junassa sujuu yllättävän leppoisasti. Esimerkiksi Marina Varzukina https://www.hs.fi/haku/?query=marina+varzukinavirkkaa melkein koko matkan ja hoitaa puhelimella työasioita. Minä luen 300-sivuisen romaanin ja kuuntelen musiikkia.

Illalla on vielä valoisaa, kun juna saapuu tuntureiden ja vaarojen rinteille rakennettuun Murmanskiin. Turistilla on tervetullut olo. Murmanskilainen junamatkatoveri saattelee muutaman minuutin kävelymatkan hotellille asti.

Kaupunkilaiset vaikuttavat suorapuheisilta. Lähimarketissa myyjä avautuu, ettei hän jaksa nyt tervehtiä asiakkaita, koska on niin väsynyt.

En itsekään jaksa enää tänään kiivetä Zeljonyi Mys -kukkulalle katsomaan kaupungin päänähtävyyttä eli yli 35-metristä Aljoša-patsasta, joka on tuntemattomalle neuvostosotilaalle pystytetty muistomerkki.

Sen sijaan otan hissin rautatieaseman lähellä sijaitsevan Azimut-hotellin 17. kerrokseen. Sieltä löytyy näköalaravintola 7 Nebo eli Seitsemäs taivas.

Ympäri kaupunkia avautuva panoraamanäkymä antaa hyvän käsityksen Murmanskista. Vilkkaannäköinen satama ja keskusaukio Pjat Uglov eli viisi kulmaa saavat odottaa lähempää tarkastelua seuraavaan päivään.

 

Satamassa seisoo Venäjän ylpeys – maailman ensimmäinen ydinjäänmurtaja Lenin, jonne turistikin pääsee vierailemaan. Neuvostoaikana käytössä ollut alus toimii nykyään museona ja arktista aluetta esittelevän tiedekeskuksen kotina.

Tunturien väleistä kohoaa neuvostoarkkitehtuuri. Murmansk on venäläinen pikkukaupunki, ei ehkä kovin kaunis, mutta se sijaitsee upealla paikalla.

Tilaan tarjoilijalta pohjoisen cocktailin murtinin ja ryhdyn selailemaan Murmanskin matkaopasta.

Venäjän juniin voi ostaa matkalippuja Venäjän rautatieyhtiö RZD:n englanninkielisestä verkkokaupasta osoitteesta https://pass.rzd.ru/main-pass/public/enhttps://pass.rzd.ru/main-pass/public/en.