Islannin kuumat kylvyt ja mahtipontinen luonto houkuttelevat – Ja jos osaa etsiä, saarelta löytää yhä paikkoja, joissa ei näy ketään - Matka | HS.fi
Matka

Islannin kuumat kylvyt ja mahtipontinen luonto houkuttelevat – Ja jos osaa etsiä, saarelta löytää yhä paikkoja, joissa ei näy ketään

Kukaan ei tiedä, kuinka kauan Islannin matkailubuumi vielä kestää. Saari on etenkin tiedostavien luontomatkailijoiden suosikkikohde, mutta lilluuko kuumissa lähteissä jo liikaakin väkeä?

Reykjavikin kaakkoispuolella, Reykjadalurin laaksossa, sijaitseva termaalinen kylpypaikka on syntynyt kahden uoman risteykseen. Toisesta haarasta "kypylään" virtaa jääkylmää ja toisesta tulikuumaa vettä. Rohkeimmat juoksevat uomasta toiseen saadakseen kylmä-kuumavaihtelun terveyshyödyt. Kuva: Tiina Leinonen

Julkaistu: 1.2. 2:00, Päivitetty 1.2. 10:56

Termaalisen veden lämpö hellii kehoa ja poreet hierovat päivän vaellusretkestä jäykistyneitä lihaksia. Revontulet ilmestyvät taivaalle. Kurkottelen altaan reunalle kohti kuohuviinilasia.

Kohennan päässäni olevaa pipoa ja jatkan värikkään taivaan ihmettelyä. Hetki on naurettavan ihana. Ilman tätä en ehkä selviytyisi Islannin raa’asta ilmastosta.

Päivällä lumimyräkkä yllätti kesken vaelluksen. Pohjois-Atlantin viima lähes puuttomalla saarella käy lokakuun lopussa hyytävän kylmäksi.

Ei tule mieleenkään kaivaa puhelinta taskusta, koska joutuisi riisumaan hanskat jo kohmettuneista käsistä.

 ”Paljonko maksoit, kun kävit Disneylandissa? Kerran elämässä -kokemuksesta pitää maksaa.”

Kylpeminen jopa polttavan kuumissa termaalilähteissä merkitsee islantilaisille samaa kuin saunominen suomalaisille. Lähteissä lämpenevät kylmän kangistamat kielenkannat. Kylpylöissä jutellaan niin säästä kuin politiikastakin.

En ole ainoa, joka pulahtaa ilta toisensa jälkeen kuumaan veteen. Noin tunnin ajomatkan päässä pääkaupunki Reykjavikista sijaitsevassa Laugarvatn Fontana -kylpylässä on lokakuun lopussa rauhallista.

Sen sijaan Islannin suosituimmassa kylpylässä, pääkaupungin ja lentokentän välillä sijaitsevassa Blue Lagoonissa on ruuhkaa. Kävijöitä on niin paljon, että vierailijoiden määrää jo säännöstellään. Pääsylippu on ostettava etukäteen internetistä.

Blue Lagoon on jo vuosia ollut Islannin tunnetuin ja suosituin luonnonkylpylä. Kuva: Markku Ulander

Koska muutkin menevät, minäkin haluan Blue Lagooniin niin paljon, että siitä tulee melkein päähänpinttymä.

Yritän napata 59 euron arvoisen sisäänpääsyn netistä, mutta kysyntään reagoiva hinta pomppaa yli 84 euroon. Lisäksi olisi ostettava bussikyyti, joka maksaa 40 euroa.

Ihmettelen hirveää hintaa paikalliselle: Miten kenelläkään on varaa käydä kuumassa kylvyssä, jos nelihenkinen perhe pulittaa käynnistä 500 euroa? Palkkataso maassa on kuitenkin vain hieman korkeampi kuin suomalaisilla.

”Viimeksi, kun kävin Blue Lagoonissa, siellä oli vain vaatimaton suihkurakennus”, kertoo Magnús Helgason, islantilainen taloushistorioitsija, joka järjestää Reykjavikissa kävelykierroksia.

Nyt Blue Lagoon on viiden tähden kylpylä ravintoloineen.

”Paljonko maksoit, kun kävit Disneylandissa? Kerran elämässä -kokemuksesta pitää maksaa”, toteaa Helgason.

Ja maksajia riittää. Selfien kuvaajia seisoo rivistö altaan reunalla, enkä enää olekaan halukas menemään sekaan.

Islannin turismi on kasvanut kymmenessä vuodessa lähes nollasta 2,5 miljoonaan matkailijaan vuodessa, mikä on nostanut maan talouden kuopasta samaan aikaan, kun muu Eurooppa on rämpinyt.

Kaikki eivät silti ole tyytyväisiä turismin kasvuun. Islannin-kävijän hiilijalanjälki on iso, koska saarelle on lennettävä. Siellä on myös vuokrattava auto, jos aikoo tutustua maan tuliperäiseen luontoon pääkaupungin ulkopuolella. Autolla pääsee karkuun pääkaupunkiseudun turistimääriä ja korkeita hintoja.

Ilmastonmuutoksen merkit ovat selvät. Yhdelle maan jäätiköistä pidettiin hiljattain hautajaiset sen menetettyä sulamisen takia pinta-alastaan niin paljon, ettei se enää täytä jäätikön määritelmää.

Matkalla majoituspaikasta toiseen pysähdyn Sólheimajökull-jäätikölle ja otan siitä kuvan. Lataan otoksen heti Instagramiin. Kuvassa jäätikkö näyttää eksoottiselta. Se hohtaa auringonlaskun väreissä laavahiekkaa vasten.

Turistit todistavat myös jäätiköiden sulamista ja ilmastonmuutosta. Kuva on Sólheimajökull-jäätiköltä. Kuva: Tiina Leinonen

Olen siis houkuttelemassa Islantiin lisää turisteja, eli aiheuttamassa lisää haittaa luonnolle. Pitääkö tästä kokea ilmastoahdistusta? Olen lentänyt paikalle ja vielä houkuttelen lisää tulijoita kivoilla kuvilla!

Islantilaiset kertovat, että viime kesä oli Islannissa niin lämmin ja vähäsateinen, että viljelyksiä jouduttiin kastelemaan.

Kun turistiryntäys alkoi vuonna 2010, Islannin infrastruktuuri oli valmis ottamaan tulijoita vastaan. Päätiet ovat hyvässä kunnossa, mutta nelivetomaasturi on tarpeen erämaassa. Esimerkiksi suositulle Landmannalaugarin vaellusreitille ajetaan laavakentän kautta.

Islannin luonto on kitukasvuista, ja karuissa olosuhteissa kasvillisuuden uusiutuminen kestää kauan. Kaikki eivät malta pysyä maastoon merkityillä reiteillä, vaan jättävät jäljet luontoon.

”Kukaan ei pysty valvomaan ihmisten tyhmyyttä erämaassa”, toteaa Helgason.

Vain harvoihin paikkoihin on pystytetty kulkua rajoittavia aitoja, köysiä tai varoituskylttejä.

 Jopa maanantai-iltana pääkaupungin ravintolat ovat täynnä.

Enimmäkseen Islantiin suuntaa tiedostavia turisteja. Matkailua edistävästä Promote Iceland -toimistosta kerrotaan, että Islannin-kävijät ovat yleensä korkeasti koulutettuja, eikä kukaan tule saarelle rälläämään.

Kukaan ei tiedä, kuinka pitkään Islanti on muotia matkailijoiden keskuudessa. Ainakin saarella uskotaan suosion jatkuvan, vaikka viime vuonna turistien määrä kääntyi vuosien jälkeen laskuun. Syynä pidetään maailmanlaajuista kauppasotaa, jonka vaikutukset näkyvät turismissa muuallakin.

”Islanti on ensimmäinen maa, joka yrittää etsiä rajoja turismille kestävän kehityksen kautta eri kohteille, jotta ylilyöntejä ei sattuisi”, kertoo Promote Icelandissa työskentelevä Sigga Dögg.

Paljon hyvääkin tapahtuu. Jopa maanantai-iltana pääkaupungin ravintolat ovat täynnä, mitä tuskin ilman matkailijoita tapahtuisi noin 120 000 asukkaan Reykjavikissa.

Lähes kuka tahansa paikallinen pystyy hyötymään turismista taloudellisesti esimerkiksi majoittamalla turisteja kotonaan tai kehittämällä kuljetuspalveluita.

Mitä muuta täällä tekisi työkseen, kun kalatalous ja kullankaivuu ovat kuihtuvia tulonlähteitä? Dögg ottaa esimerkiksi kotiseutunsa kultapitäjän Kaakkois-Islannissa.

”Kun olin nuori, kylän ainoa iso kauppa ei ollut kannattava, eikä sitä varmasti enää olisi ilman turistien tuomia kruunuja. Nyt Höfnin kylässä on jopa kaksi kauppaa ja lisäksi ravintola.”

Suurin osa turisteista jää eteläiseen Islantiin.

Skógafoss-putouksen parkkipaikalla on kymmenen turistibussia ja kymmeniä autoja. Käy niin kova vastatuuli, että itse putoukselle päästäkseen täytyy puskea itseään eteenpäin.

Putouksen eteen on muodostunut turisteista seinämä, vaikka lokakuun lopun kylmyys pitää suurimman osan ulkomaalaisista poissa saarelta.

Skógafoss-putouksella et ole yksin. Turistit pääsevät ihailemaan vesimassojen ryöppyä putouksen alta ja sen laelta. Kuva: Tiina Leinonen

Kanadalainen matkailija kertoo tottuneensa vastaaviin keleihin kotimaassaan, mutta hänen australialaiset reissukumppaninsa näyttävät hyytyvän paikoilleen. Heille tämä on rajua eksotiikkaa.

Kurkistaako ihmismuurin yli vai ali vai puskisiko röyhkeästi läpi? Haluan nähdä Skógafoss-putouksen yhtä läheltä kuin Justin Bieberin musiikkivideossa – ja tietysti napsia kuvia someen. Kaikkihan me olemme tulleet tänne uutis- ja sosiaalisen median kuvien houkuttelemina.

Islannin luonto on mahtipontinen ja mihin tahansa kameran suuntaa, aina tulee hyvä kuva. Saarella on kuvattu elokuvia ja sarjoja. Islannin matkailumarkkinointi hoituu kuin itsestään.

Suositun putouksen läheiselle Skógavellin termaaliselle lähteelle kävellessäni pohdin, voiko Islanti menettää ainutlaatuisuuttaan. Uppoan mietteisiini, sillä lyhyellä kävelymatkalla ei tule ketään vastaan.

Lyhyt pulahdus lämpimähköön veteen sopii aamuverryttelystä. Lähteelle rakennettu pukukoppi muistuttaa suomalaisen uimarannan huoltamatonta pukutilaa. Betonilattia on kylmä ja likainen.

Ketään ei tule vastaan lyhyellä kävelymatkalla Skógavellin termaaliselle kylpypaikalle. Uimaan pääsee maksutta, mutta allas ei ole saaren siistein. Kuva: Tiina Leinonen

Maksua ei peritä, mutta eipä ole palveluitakaan. Autenttisuudesta paikka saa kymmenen pistettä, mutta tiedän, miksi täällä ei käy muita matkailijoita.

Illalla minä ja kymmenet muut turistit laskeudumme kuumaan veteen Secret Lagooniin, saaren toiseksi tunnetuimpaan kuumaan lähteeseen. Avaamme oluet, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Tulivuori ja Justin Bieber tekivät Islannista turismivaltion, mutta nyt paikalliset pelkäävät kuplan puhkeamista

Islanti on nyt kuumista kuumin – mutta mikä kliseistä on totta ja mikä puppua?

Islannissa voi kokea sinisen hetken jäätikön alla – upeat jääluolat syntyvät joka vuosi erilaisina uudestaan

Seuraa uutisia tästä aiheesta