Tasmanian tuholaisia ja orpoja vompatteja – Tasmaniassa voi nähdä ainutlaatuisia eläimiä sekä omituisen museon - Matka | HS.fi
Matka

Tasmanian tuholaisia ja orpoja vompatteja – Tasmaniassa voi nähdä ainutlaatuisia eläimiä sekä omituisen museon

Tasmanian saari on ilmapiiriltään yhtä rento kuin Australia, mutta kompaktin kokonsa vuoksi se on helppo matkakohde, josta saa eniten irti vuokraamalla auton ja tutustumalla saaren eri osiin.

Greg Irons on perustanut Tasmanian villieläimiä pelastavan Bonorong Wildlife Sanctuaryn. Kuva: Päivi Arvonen

Julkaistu: 15.2. 2:00, Päivitetty 15.2. 10:06

Tasmanian pääkaupungissa Hobartissa sijaitseva Mona-museo on ehdottomasti erikoisinta, mitä saarelta löytyy – ellei mukaan lasketa ainutlaatuisia eläimiä.

Vanhan ja uuden taiteen museona itseään mainostava Mona ei takuulla jätä yhtäkään kävijää välinpitämättömäksi. Museoon joko ihastuu tai ärsyyntyy.

Maan alle rakennetussa Monassa ei ole opasteita ja se on osa elämystä. Kannattaa tutustua etukäteen pohjapiirrokseen ja miettiä, mitkä erikoiset taideteokset haluaa nähdä.

Joihinkin kohteisiin joutuu jonottamaan langattoman jonotusnumerolaitteen kanssa jopa pari tuntia. Sellainen on esimeriksi kävely vedestä kohoavia kivi­askelmia pitkin tuijottamaan egyptiläismuumiota silmiin hämärään huoneeseen. Jonoa on myös huoneeseen, jonka mustat tasopinnat ovat öljyä.

Mona-museoon joko ihastuu tai ärsyyntyy. Maan alle rakennetussa museossa ei esimerkiksi ole lainkaan opasteita ja se on osa elämystä. Kuva: Auscape

Kärkisijalla omituisimman taide­teoksen tittelistä kilpailevat lemmenleikeissä ahertavat luurangot sekä Cloaca Professional -teos, ”kakkakone”, jota syötetään kello 11 ja 16 ja joka kakkaa kello 14.

Mona haastaa pohtimaan elämää ja kuolemaa ja elämisen mielekkyyttä. Kokemusta kannattaa sulatella vaikkapa kävelemällä rannalla valtameren kohinaa kuunnellen.

Long beach kaupungin toisella laidalla Sandy Bayssa kylpee laskevan auringon valossa. Rannalla on vain muutama kävelijä ja muutama kalastaja kahlaamassa rantavedessä.

Lähes vedenrajasta kohoava korkea terästorni häikäisee auringonvalossa. Tornin juurella odottaa yllätys: Beacon-nimisen teoksen on tehnyt Ari Purhonen, Australiassa vuonna 1953 syntynyt taiteilija, joka ei nimensä perusteella voine olla muuta kuin suomensukuinen. Australiassa asuu noin 30 000 suomalaista ja suomalaistaustaista.

Long beachin lähellä nurmikentällä on perjantai-iltaisin Twilight-iltamarkkinat. Tarjolla on lähinnä ruokaa ja juomaa sekä rentoa tunnelmaa elävän musiikin kera.

 ”Olen nähnyt Tasmanian tiikerin tassunjäljet ja kuullut sen ääntä öisin.”

Todellista markkinatunnelmaa tarjoaa lauantaisin Hobartin keskustan kaduille levittäytyvä Salamanca Market. Markkinakojuja tutkiessa ja myyjien kanssa jutellessa vierähtää helposti tunteja.

Myynnissä on niin taidekäsitöitä kuin koruja sekä vanhaa kirpputoritavaraa ja antiikkia. Myös perinteistä markkinarihkamaa sekä vaatteita ja asusteita löytyy.

Luontoaiheisia taulujaan kauppaava Iian Picken tiedustelee, kaipaanko matkavinkkejä Tasmanian erämaihin.

”Olen nähnyt Tasmanian tiikerin tassunjäljet ja kuullut sen ääntä öisin telttaillessani Cradle Mountainin kansallispuistossa. Tuttavillani on myös näköhavaintoja. Tasmanian tiikereitä on edelleen olemassa,”, Picken vakuuttaa.

Tasmaniantiikeri eli pussisusi tai pussihukka on sukupuuttoon kuollut laji, jonka viimeinen yksilö kuoli Tasmanian eläintarhassa vuonna 1936.

Havainnoista on huhuttu koko ajan, ja vuonna 2017 australialainen James Cookin yliopisto alkoi tutkia eläimen olemassaolon mahdollisuutta riistakameroilla useiden luotettavina pidettyjen näköhavaintojen jälkeen.

Cradle Mountainin kansallispuisto on suljettu maastopalojen vuoksi, joten en pääse etsimään omakohtaisia kokemuksia pussihukasta.

Tienvarsilla varoituskyltit muistuttavat hämärän aikaan liikkuvista eläimistä kuten kenguruista ja pussihukan sukulaisista pussiahmoista, joita kutsutaan myös nimellä pussipiru tai Tasmanian tuholainen, Tasmanian devil.

Pussiahmoja elää luonnonvaraisena enää Tasmanian saarella ja vain sen eteläkärjessä elää lajia uhkaavasta, kosketuksessa tarttuvasta kasvosyövästä vapaa populaatio.

 ”Pelastamme parisenkymmentä villieläintä päivittäin villieläinambulanssillamme.”

Tervettä kantaa kasvatetaan eläintarhoissa ympäri Australian. Bonorong Wildlife Sanctuary on hyvä paikka pussiahmaan tutustumiseen.

”Olemme villieläinten Nooan arkki, pelastamme parisenkymmentä villieläintä päivittäin villieläinambulanssillamme. Jokainen eläin on täällä syystä, emme ole eläintarha”, kertoo Bonorong Wildlife Sanctuaryn omistaja ja johtaja Greg Irons.

Hän on elänyt villieläinten kanssa jo lapsena, sillä hänen perheensä huolehti loukkaantuneista eläimistä.

”Jokaisella on iso vastuu villieläimistä. Niinkin triviaali asia kuin omenanrangan heittäminen ulos auton ikkunasta voi tappaa eläimen, joka etsii ruokaa ja jää sitten auton alle”, Irons sanoo.

Bonorongissa on nähtävillä noin 200 eläintä paikallisista käärmeistä kenguruihin.

Pussiahma eli pussipiru eli tasmanian tuholainen elää luonnonvaraisena vain Tasmaniassa. Kuva: Päivi Arvonen

Punakorvaisen pussiahman lisäksi kiehtovia ovat muun muassa piikikkäät nokkasiilit, jotka vesi­nokkaeläinten tavoin ovat ainoita munimalla lisääntyviä nisäkkäitä.

Yhtäkkiä aitauksessa näkyy jotakin epätodellista. Sisällä aitauksessa istuu Bonorongin työntekijä sylissään pienen porsaan kokoinen vompattivauva.

”Orvot vompatit tarvitsevat ihmisen huolenpidon lisäksi myös läheisyyttä ja kosketusta”, sanoo Hannah Mc Henry. Kuva: Päivi Arvonen

”Orvot vompatit tarvitsevat ihmisen huolenpitoa mutta myös läheisyyttä ja kosketusta. Silti ne eivät kiinny ihmiseen, vaan ne voidaan reilun vuoden ikäisinä palauttaa luontoon, kunhan ne ensin totutetaan luontoon asteittain”, sanoo Hannah Mc Henry ja silittää vompattia, joka pienillä nappisilmillään katsoo uteliaasti aidan takana olevia ihmisiä.

Meriretkillä näkee Tasmanian toisesta perspektiivistä. Retkiä tehdään muun muassa Hobartista sekä eteläiseltä Brunyn saarelta.

Brunyn saarella pääsee meriretkille, joilla voi nähdä esimerkiksi valaita, delfiinejä ja hylkeitä. Kuva: Päivi Arvonen

Brunyn meriretki on suolainen ja kylmä seikkailu. Avoveneellä kurvaillaan vauhdilla, ja kun pysähdytään katsomaan valaita, delfiinejä tai hylkeitä, merenkäynti on usein sen verran kovaa, että vesi roiskuu sisälle veneeseen.

Rauhallisempi veneretkipäivä on päiväristeily Gordon-joella, jossa pysähdytään ohjatulle kävelylle Unescon suojelemaan sademetsään.

Laivan yläkannen paikat ovat hintavampia, mutta näköalat ovat paremmat ja hintaan kuuluu vapaasti Tasmanian viinejä sekä lounas.

Lyhenteitä rakastavat australialaiset kutsuvat Tasmanian saarta ja osavaltiota tuttavallisesti nimellä Tassie, mikä on erittäin osuva nimi sympaattiselle saarelle, joka on kuin sekarotuinen terhakka koira.

Vinkkejä Tasmaniaan

Mona-museo avoinna ke-ma kello 10–18, pääsymaksu noin 18 euroa,

mona.net.au

Hobart Twilight Market, Long Beach Sandy Bay, perjantaisin kello 16.30–21.

Salamanca Market lauantaisin kello 8.30–15, salamancamarket.com.au

Bonorong Wildlife Sanctuary avoinna päivittäin kello 9–17, pääsymaksu noin 18 euroa yli 16-vuotiailta, 3–15-vuotiaat noin 10 euroa. Pääsymaksu sisältää pellettiruokaa, jolla voi ruokkia kenguruja. Tilauksesta myös retkiä yöaikaan, www.bonorong.com.au/

Jokiristeilyjä: www.gordonrivercruises.com.au/

Meriretkiä: www.pennicottjourneys.com.au/

Tasmania

Australialle kuuluva saari ja osavaltio Australian mantereen kaakkoispuolella.

Saaren erottaa mantereesta 240 kilometriä leveä Bassinsalmi.

Pinta-ala reilut 68 000 neliökilometriä eli noin viidennes Suomen pinta-alasta.

Reilut 500 000 asukasta.

Canberra on kuin Australia pienoiskoossa – parasta on nähdä luonnossa kengurut, koalat ja jopa vesinokkaeläin

Seuraa uutisia tästä aiheesta