Albania on kiehtova uusi matkailumaa, jossa turisti häkeltyy vieraanvaraisuudesta ja äärimmäisyyksistä - Matka | HS.fi
Matka|Matka

Albania on kiehtova uusi matkailumaa, jossa turisti häkeltyy vieraanvaraisuudesta ja äärimmäisyyksistä

Kolusin bussilla Albaniaa ja ihastuin. Reissusta jäi mieleen lista superlatiiveja: Euroopan nuorekkain pääkaupunki, vaikuttavin museo, ystävällisimmät ihmiset ja turkoosein vesi.

Etelä-Albaniassa, kuten Sarandan rantalomakaupungissa, on kreikkalaista tunnelmaa. Kuva: Riitta Pietilä

Julkaistu: 7.3. 2:00, Päivitetty 7.3. 11:21

Bussi Kroatiasta kohti etelää ja Albaniaa on ehkä maailman hitain mutta ilmastointi toimii ja Adrianmeri kimmeltää. Ohitan Dubrovnikin, mutta käyn Kotorissa ruokkimassa kissoja – ja viimeinen istunto kohti Euroopan eriskummallisinta maata voi alkaa.

Albania oli pitkään täysin suljettu maa, valkoinen läntti 1980-luvun interrail-kartassa. Tuolloin Albaniassa oli vielä ”nuorison” rakentamia rautateitä, mutta ulkomainen nuoriso ei sattuneesta syystä päässyt niitä testaamaan.

Nyt, kun se olisi mahdollista, henkilöraideliikennettä ei enää ole, vain pätkä välillä Tirana-Durrës. Kommunismin romahdettua vuonna 1991 romahti myös kansallinen rautatieyhtiö, eikä kukaan ole sen jälkeen vaivautunut ylläpitämään raiteita.

Albania kärsii siis edelleen kommunismin romahduksesta – sitä ennen se kärsi kommunismista. Enver Hoxhan hirmuhallinto kesti vuodesta 1944 vuoteen 1991, vaikka hallitsija itse oli kuollut kuusi vuotta aiemmin.

Kansalaiset viihtyvät Tiranan Skanderbeg-keskusaukiolla. Kuva: Riitta Pietilä

Hoxhan kuoltua juna- ja myös lankapuhelinverkot lakkasivat osittain toimimasta siitä yksinkertaisesta syystä, että niitä pidettiin Hoxhan aikaansaannoksina, jotka oli tuhottava. Maalla kuulema kiskottiin puhelin­langat pylväistä ja viriteltiin niistä lampaille aitoja.

Albania on edelleen Euroopan köyhimpiä ja korruptoituneimpia maita. Se on myös yksi kiinnostavimmista nousevista matkailumaista, ja sen pääkaupunki Tirana oli toissa vuonna Lonely Planetin mukaan yksi Euroopan parhaista kohteista.

Ksamilissa on kolme vehreää pikkusaarta, joita ympäröi hämmästyttävän turkoosi vesi. Taustalla siintää Kreikan Korfu. Kuva: Riitta Pietilä

Albaniassa on koskematonta vuoriluontoa, historiallisia nähtävyyksiä, värikästä kaupunki­elämää sekä upeita rantoja ja turkoosi meri.

Albaniaan ei siis edelleenkään voi reilata. On astuttava laivaan, lentokoneeseen tai bussiin.

Mutta perillä on vastassa toinen maailma. Eksoottinen, hieman kaoottinenkin: lauma äijiä vastaanottamassa bussista alas könyäviä reppureissaajia, tarjoamassa taksia tai mitä vaan. Helteinen härdelli tuntui etäisesti tutulta – vähän kuin olisi Intiassa.

Käytyäni nyt kaksi kertaa Albaniassa olen vilpittömästi sitä mieltä, että albaanit ovat harvinaisen rauhallisia ja hyväntahtoisia ihmisiä – vieraanvaraisia, avuliaita ja pyyteettömiä.

Rennon mutkaton tunnelma tarttuu, joten noin puolen miljoonan asukkaan pääkaupungissa Tiranassa on turistin harvinaisen helppo ja mukava olla.

Tiranahan ei ole erityisen kaunis kaupunki, mutta se on ihmisläheinen ja toimiva. Kaupunkilaiset viihtyvät Skanderbeg­keskusaukiolla, joka on kuin julkinen olohuone. Illemmalla väki kansoittaa järven rannalla sijaitsevan laajan keskuspuiston.

Pääkaupunki Tirana ei ehkä ole kaunis kaupunki, mutta ihmisläheinen se on. Kuva: Riitta Pietilä

Euroopan nuorekkain pääkaupunki (mediaani-ikä 34) on myös turvallinen. Taskuvarkaita ei ole, ei myöskään katukaupustelijoita, ei edes matkamuistomyymälöitä. Huumekauppiaita on, mutta heidänkin parhaat apajansa ovat muualla Euroopassa.

Kaupunkilaiset eivät nauti edes alkoholia, sillä se ei kuulema tee elimistölle hyvää. Tällaiseen tulokseen on tultu vähitellen 500 vuotta kestäneen ottomaanivalloituksen aikana, jolloin Albania islamisoitui.

Nykyään yli puolet väestöstä tunnustaa mahdollisimman mietoa islamia, eikä esimerkiksi huiveja näy. Vielä suku­polvi sitten uskontojen harjoittaminen oli kielletty.

Pohjoisessa on hippu katolisia, jotka elävät italialaisittain ja juovat viiniä. Etelässä on ortodokseja, jotka elävät kreikkalaisittain ja siis juovat viiniä

 En ole missään kokenut itseäni niin tervetulleeksi kuin Albaniassa.

Mutta Tiranassa mennään muslimien mukaan ja juodaan kahvia. Myös baarissa. Albaniassa on kahviloita väkilukuun suhteutettuna eniten maailmassa ja iltaelämä näyttää suomalaisen silmiin säyseältä.

Ja kuitenkin ensimmäinen mielleyhtymäni Albaniasta oli Intia, joka on aika hektinen paikka.

Tapasin toisella Albanian-reissullani Tiranassa asuvan suomalaisen, joka niin ikään vertasi Albaniaa Intiaan. Kummatkin maat jakavat mieli­piteet jyrkästi: joko hyi tai aivan ihanaa.

Albaniassahan on joutomaita autonraatoineen ja peltivajoineen, hengenvaarallisia sähköviritelmiä ja joenpenkereet täynnä roskaa. Mutta kolikon toinen puoli on aina olemassa – se ihana puoli. Värikästä kansanelämää, leveästi hymyileviä hampaattomia suita, maailman ystävällisimmät ihmiset.

En ole missään kokenut itseäni niin tervetulleeksi kuin Albaniassa. Enkä ole ainoa, joka sanoo näin.

Albaniassa asiat eivät välttämättä ole joko tai vaan intialaisittain sekä että. Katukuvassa vastakkaiset maailmat elävät rinnakkain: yhtäällä nuoret älypuhelimineen, toisaalla vanhukset, jotka ovat raahanneet kadulle oman vaakansa. He yrittävät ansaita pari lanttia punnitsemalla ohikulkijoita.

Maassa, jossa keskipalkka on alle 300 euroa kuussa, ajatellaan koko ajan rahaa. Tosin sekin on täällä epätarkka asia. Lukuihin pitää kuulema lisätä nolla, jolloin yksi lek onkin kymmenen lekeä. Tai sitten ei.

 Bunk’Art2 on vaikuttavin museo, jossa olen koskaan käynyt.

Ja Tiranan linja-autoasemien määrää ei tiedä kukaan. Jonkun mielestä Tiranassa ei ole lainkaan autoasemaa, jonkun toisen mielestä asemia on jopa viisi.

Mielestäni molemmat ovat oikeassa. Bussithan pysähtyvät väkisinkin joskus johonkin, ja silloin siinä on asema.

Jopa Tiranan tunnetuin nähtävyys, Hoxhan Pyramidi, noudattaa intialaista vastakohtien logiikkaa. Se on nimittäin sekä nähtävyys että epänähtävyys – tai sitten jotain siltä väliltä, eli maailman rumin nähtävyys.

Intialaisetkin ajattelevat usein, että ikään kuin on/off-napissa olisi kolmaskin vaihtoehto, jota ei vain tule heti ajatelleeksi.

Toinen merkittävä nähtävyys Tiranassa on myös ruma, oikeastaan kammottava. Bunk’Art2 kertoo kommunismin aikaisista karmeuksista ja on omistettu kommunismin uhreille. Heidän kuviaan on sisääntuloaulassa, joka on hartaan kaunis.

Tiranan Bunk’Art2 kertoo kommunismin aikaisista karmeuksista. Vaikuttava sisääntuloaula on koristeltu kommunismin uhrien kuvilla. Kuva: Riitta Pietilä

Bunk’Art2 on vaikuttavin museo, jossa olen koskaan käynyt. Se veti sanattomaksi, joten siirryn eteenpäin listaamaan loput nähtävyydet.

Järjestyksessä ensimmäinen Bunk’Art-museo on Hoxhan entinen ydinsuojabunkkeri, joka löytyy kaupungin laidalta. Sekin on ehdottomasti vierailun arvoinen mutta ahdistava paikka, jota ei voi suositella lapsille.

Heille sopii paremmin museon tuntumasta lähtevä köysirata Dajti-vuorelle, jonka laella on kaikenlaista lapsiperheille sopivaa, kuten seikkailupuisto ja kanoja.

Loput nähtävyydet löytyvät Skanderbegin aukion suunnasta. Aukiota reunustavat Kansallinen historiamuseo sekä Et’hem Beyn moskeija, joka jostain syystä säästettiin 1960-luvun uskonnonvastaisessa kampanjassa. Moskeija on parhaillaan remontissa.

Melko lähellä sijaitsevat Tiranan kansallisgalleria sekä uusi Salatiedustelumuseo (House of Leaves), joka valottaa Albanian sysimustaa poliittista lähimenneisyyttä. Sen jäljiltähän maa on tavallaan täynnä nähtävyyksiä, joita voi bongata bussin ikkunasta. Hoxha rakennutti Albaniaan 173 371 pikku bunkkeria, joihin kansalaiset voivat vetäytyä suojaan sitten, kun koko muu maailma hyökkää Albaniaa vastaan.

Kun Tirana on koluttu ja tienposkesta löytyy lupaavan näköinen kokoelma kulahtaneita busseja, on aika jatkaa matkaa. Albania on muutakin kuin Tirana, joka sopii mainiosti tukikohdaksi pienille päiväreissuille eri suuntiin.

 Raittiushenkisyys taisikin olla pelkästään tiranalainen juttu.

Päivässä ehtii pistäytyä esimerkiksi satamakaupunki Durrësissa tai historiallisessa Krujassa, jossa kansallissankari Skanderbeg saavutti ensimmäisen voittonsa turkkilaisista.

Hyvin ehtii myös pohjoiseen Shkodraan ihmettelemään kulttuurikaupungin italialaista elämäntapaa ja muusta Albaniasta poikkeavaa arkkitehtuuria. Italialla pärjää kaikkialla Albaniassa aika hyvin, etelämmässä myös kreikalla.

Aloitin "maaseutukierroksen" Shkodrasta, mikä tarkoittaa myös sitä, että Albanian kehutuin vuoriluonto idässä ja esimerkiksi Valbonën kansallispuisto jäivät näkemättä, samoin Korça.

Valuin Albaniaa alaspäin bussilla ja nousin aina välillä kyydistä: vastaan tulivat Kruja, Berat, Gjirokastra, Saranda, Ksamil ja Butrint, joissa kaikissa vietin päivän, pari. Näistä Berat, Gjirokastra ja Butrint ovat Unescon maailmanperintökohteita.

Berat on Unescon maailmanperintökohde. Kuva: Riitta Pietilä

Kuva Albaniasta täydentyi, ja pääkaupungin urbaani elämänmeno alkoi pian tuntua kaukaiselta. Uneliaita kivikyliä ja raunioita, muinaisia linnoja ja iki­aikaisia kaupunkeja, joissa ”keski­aikainen” ja ”historiallinen” keskusta on merkitty erikseen.

Bysanttilaisia kirkkoja, joissa silmä lepää – toisin kuin Tiranassa, jossa uskonnolliset rakennukset ovat uusia ja kliinisiä. Vuonna 1967 kommunistit tuhosivat Albaniassa 765 kirkkoa ja luostaria.

Sydämellisiä kohtaamisia maja­paikoissa, joissa heti kättelyn jälkeen vieraalle ojennetaan lasillinen kotitekoista viiniä ja kissa silitettäväksi. Raittius­henkisyys taisikin olla pelkästään tiranalainen juttu.

Iltaisin koko suku ja hostellin ainoa vieras istuvat tuvassa, jossa ulkomaan elävä saa kunniapaikan isoäidin vieressä. Talon isäntä pelailee isoisän kanssa dominoa ja käy välillä keittiössä valmistamassa vieraalle maistuvan kupillisen cappuccinoa.

Sarandan lähellä sijaitsevassa kansallispuistossa voi nähdä syvän turkoosia makeaa vettä. Kuva: Riitta Pietilä

Ei tietoakaan mistään Intiasta, ennemminkin Kreikasta. Monella Etelä-Albaniassa onkin kreikkalaisia sukujuuria ja nähtävyydet – esimerkiksi Butrintin upea muinaiskaupunki – muistuttavat niin ikään Kreikasta ja antiikista.

Silmä lepää Ksamilin rantamaisemissa. Kuva: Riitta Pietilä

Heti Ksamilin vieressä, turkoosin laguunin takana siintää Kreikan lomasaari Korfu, ja Sarandasta pääsee bussilla kätevästi Kreikan Ioanninan kautta Thessalonikiin tai Ateenaan. Ihmeellinen Meteorakin olisi reitin varrella, tekisi mieli lähteä sinne – ja tulla taas pian takaisin.

Sillä Albania on hieno paikka, ja vuoret jäävät odottamaan seuraavaa reissua.

Vinkkejä Albaniaan

Norwegian aloittaa suorat lennot Helsinki-Vantaalta Tiranaan 3. kesäkuuta. Wizz Airilla pääsee Turusta Makedonian Skopjeen, josta menee seitsemän tuntia bussilla Tiranaan (kolme tuntia rajalle Ohridiin).

Lounas 3–4 euroa, monen ruokalajin illallinen viineineen 16–20 euroa.

Taksin lähtömaksu Tiranassa 2 euroa (maaseudulla 50 senttiä), parin tunnin bussimatka 3–4 euroa.

Mainio hostelli: Vanilla Sky Boutique Hostel (Rruga Pjeter Bogdani, Godina Nr. 5).

Kiva vegepaikka: Gjëlber Resto-Lounge (Rruga Anton Zako Çajupi). Perinteistä ruokaa: ODA (Rruga Luigj Gurakuqi) ja Mullixhiu (Shëtitorja Lasgush Poradeci, keskuspuiston vieressä).

Trendikäs lentää ensi vuonna Albaniaan, trendikkäin ei mihinkään – asiantuntija listasi matkailun kehityssuunnat

Seuraa uutisia tästä aiheesta