Kaveri lausui varomattomat sanat, ja pian toinen joutui sairaalaan – suomalainen nakkikioskijono on vaarallisin paikka jonka tiedän, mutta en silti saa niistä tarpeekseni - Matka | HS.fi

Kaveri lausui varomattomat sanat, ja pian toinen joutui sairaalaan – suomalainen nakkikioskijono on vaarallisin paikka jonka tiedän, mutta en silti saa niistä tarpeekseni

Helsinkiläisen lähiönuoruutemme harvoja huveja olivat viikonloppuiset maakuntamatkat, kirjoittaa Riku Rantala kolumnissaan.

9.1. 2:00 | Päivitetty 9.1. 8:37

Mikä on vaarallisin paikka, missä olette koskaan käyneet? Tätä meiltä Madventures-matkaajilta usein kysytään.

Vastaamme, että se on suomalainen nakkikioskin jono kolmelta aamuyöllä. Kun päihdeongelmat, tukahdutetut tunteet ja matala verensokeri kohtaavat, tulee ruumiita.

Hämeenlinnassa 1991 ei tullut ruumiita, mutta Jarno joutui sairaalaan. Puheenpartemme oli herättänyt pahennusta grillijonossa, ja ehdin melkein korjata tilanteen diplomatialla, kunnes Pade ojensi maalaisia: ”Tulkaa Stadiin brassaamaan!”

Turpaan tuli.

Siitäkin huolimatta noina vuosina rakastuin suomalaisiin yön keitaisiin, snagareihin, jotka hohtivat kelmeää valoaan torien ja asemien kulmilla.

Nimittäin helsinkiläisen lähiönuoruutemme harvoja huveja olivat viikonloppuiset maakuntamatkat: bensarahat kasaan, täysi-ikäinen kuskiksi ja suunta 250 kilometrin säteelle bailaamaan.

Tavoitteemme oli paitsi tutustua Suomeen, myös tarjota eksoottinen tuulahdus paikallisille tytöille.

 Nakkikioskilla nuorukaiselle suotiin aina lämpöä.

Yleensä tavoitteet eivät toteutuneet. Joku oli liian juovuksissa, joku riitaisa, kuskit marisivat kahvipäissään.

Itse en ujouttani saanut yleensä suutani auki soittoruokaloissa, kerran pääsin varovaiseen halaukseen päättyneelle saattoretkelle Kouvolasta Voikoskelle.

Mutta nakkikioskilla nuorukaiselle suotiin aina lämpöä. Haminan Autogrillin makkaraperunat! Tampereen Pispala ja Vaakon Nakki! Lappeenrannan vedyt ja atomit, Lahden lihamukit!

Tuorein klassikkobongaukseni tapahtui äskettäin Torniossa, jossa legendaarinen Meerin grilli on jo yli 40 vuotta palvellut Väylänvarren suomalaisia ja ruotsalaisia.

Ja koska oltiin Nordbottenin eli Peräpohjolan alueella, oli tietenkin testattava paikallinen erikoisuus, skrovmål. Nimi on aikoinaan tarkoittanut ”krouvia muonaa”, siis karkeaa työläismättöä – nykyinen on käytännössä iso kerroshampurilaisateria, jossa ei säästellä juustossa ja majoneesissa.

Ei ole ihme, että tarinan mukaan presidentin helikopteri olisi joskus pysähtynyt nappaamaan Meeriltä evästä. Arvaan Ahtisaaren.

Maailma onneksi muuttuu: nykyisin jonoissa tapellaan vähemmän, ja kaikilta itseään kunnioittavilta snagareilta saa myös kasvisruokaa. Esimerkiksi Vaakon Nakin listalla on neljätoista vegeannosta.

Katugrillit kunniaan!

Ne ovat olennainen osa kotimaista kulttuurimatkailua – ja kaiken lisäksi koronaturvallisia näköalaravintoloita Suomeen vuonna 2021.

Kirjoittaja on Madventures-seikkailija, tv-tuottaja, kirjailija ja kulinaristi, jonka lempiraaka-aineita ovat rasva ja suola.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat