Kolumnit
Tiedon tuputtaminen ahdistaa uniongelmista kärsivää
Nuorena aikuisena unettomuuteni vaivasi lähinnä satunnaisesti. Mitä tärkeämpi tapahtuma seuraavana päivänä, sitä todennäköisemmin uni antoi odottaa itseään. Joskus nukkumatti saapui vasta aamun viimeisinä tunteina, ja joskus, kuten yo-kirjoitusten aattona, se ei saapunut lainkaan. Aloin jännittää unen saamista. Sittemmin opin, että uni tulee varmimmin, jos menen nukkumaan vasta umpiväsyneenä – mikä useimmiten tarkoitti reilusti yli keskiyön. Kun sitten iän myötä viimein opin nukahtamisen taidon, alkoivatkin yöheräilyt ja katkonaiset unet.
Krooninen univajeeni tulee viemään minut turmioon. Tiedän sen, koska media kertoo siitä minulle nykyään päivittäin. Se raportoi väsymättä, miten riittämätön yöuni kasvattaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, masennukseen ja jopa muistisairauksiin. Unenpuute lihottaa ja vie keskittymiskyvyn. Eikä kyse ole vain määrästä, unen tulee nyt olla laadukasta, puhdasta.
On eri asia patistaa kuntoilemaan tai syömään terveellisemmin, mutta kun otsikot käskevät nukkumaan enemmän ja laadukkaammin, uniongelmaiselle iskee ahdistus. Unta ei voi pakottaa. Mitä enemmän unettomalle tuputetaan tietoa siitä, kuinka vaarallista univaje on, sitä suuremmalla varmuudella hän valvoo.
Missä on se uutinen, jossa lohdutetaan, että pätkäunillakin pärjää? Että ei se mitään, vaikka yöllä heräisikin 4–5 kertaa, onhan siinä edes pari kertaa käväisty syvän unen puolella. Sellaisen luettuaan voisi jopa nukkua hyvin, ilman stressiä.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kommentit