Suomi-design pitää pintansa ikeoiden ja jyskien puristuksessa

Tapio Wirkkala, Alvar Aalto, Timo Sarpaneva… Lista on loputon. Suomi on kuuluisien muotoilijoiden maa, joten ihmekös tuo, jos suomalaiset imevät rakkauden designiin jo äidinmaidossaan. Vai imevätkö? Olisiko jo aika unohtaa menneet uroteot ja hyväksyä, että ikeat ja jyskit korjasivat potin?

Ei ehkä ihan vielä. Designilla on yhä vahva ote suomalaisten elämässä, ja todisteena olkoot vaikka Fiskarsin sakset. Kun ulkomailla asuva suomalainen lähtee ostamaan käyttösaksia paikallisesta marketista, löytää hän itsensä ikävöimästä oransseja designklassikkoja. Niitä samoja, jotka 60-luvulta lähtien ovat majailleet lähes jokaisen suomikodin laatikostossa. Ja vaikka Ikea onkin vallannut kotimme, Hackmanin kattilat puolustavat yhä paikkaansa keittiökaapeissamme, Iittalan ja Arabian mukeista puhumattakaan. Ihmeellisintä on se, että näitä tuotteita voi ostaa lähes jokaisesta lähimarketista.

Jos 80-luvulla nuoret naiset pyysivät valmistujaislahjaksi Arabian Arctica-sarjan kahvikuppeja ja keräsivät Mariskooleja, tänä vuonna vastavalmistuneiden lahjatoivelistalta löytyvät ehkä Iittalan Essence-viinilasit tai Marimekon Urna-maljakko. Suomi-design näkyy aina vaan arjessamme. 60-70-luvun kodit olivat täynnä Arabian Ruska-astioita ja Iittalan Festivo-kynttilänjalkoja, ja nyt uusi sukupolvi on kirpputorien pöhinästä päätellen löytänyt ne uudelleen. Suomalaiskotien sohvapöydillä on aina tilaa Iittalan tuikuille ja maljakoille. Se, mihin kukat laitetaan, ei ole koskaan ollut Suomessa samantekevää.

HS:n sunnuntaitoimitus kirjoitti vastikään siitä, miten naispoliitikkojen Marimekko-fanitus aiheuttaa kukkakuosien yhteentörmäyksiä eduskunnan käytävillä. Siinä on jotain sympaattista. Yhtä sympaattista kuin Marimekon kangaskassia kantavien armeijassa Flow-festareilla. Mahtaa siinä olla ulkomaalaisilla ihmettelemistä.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.