Kuritusta vai kasvatusta? - Mielipide | HS.fi

Kuritusta vai kasvatusta?

27.11.1991 2:00

Keskustelu nuorison kuriinpanemisesta ja rikollisten kurittamisesta kaipaa huomautuksia ratkaisuvaihtoehtojen suunnista. Vaihtoehdot kytkeytyvät näkemyksiin Suomen tulevaisuudesta.

Yhteiskunnan voi pitää koossa kaksi tekijää: väkivalta ja moraali. Jos halutaan ylläpitää suomalaista yhteiskuntaa, joko turvaudutaan kovaan keppikuriin (ankarat lait ja rangaistukset, laajat poliisivoimat ja -valtuudet) tai tehdään tosi paljon ihmisten eettisen arvostelu- ja ajattelukyvyn suosimiseksi. On valittava alamaisten kyttääminen ja kurittaminen tai ihmisten kasvattaminen.

Yhteiskunnan harjoittamasta pakkovallasta ja valtion itselleen monopolisoimasta väkivallasta (poliisi, vankilat, armeija) pitää erottaa kansalaisten väkivaltaiset ja raa'at teot. Ihmisten väkivalta ja ihmisten moraali näyttävät olevan keskenään kääntäen verrannollisia. Moraalin parantuessa väkivallanteot vähenevät, ja raakuuden ja rosvouksen lisääntyessä moraalille on käynyt huonosti.

Kansalaisten väkivallan vähentämiseen on kaksi tietä: joko tiukka Lain, Kurin ja Järjestyksen linja eli valtiollisen väkivallan lisääminen (poliisivoimien kaksinkertaistaminen, rikosoikeudellisen ikärajan alentaminen yms.) tai yhteiskunnan jäsenten - varsinkin lasten ja nuorten - eettisen ajattelukyvyn suosiminen. On lisättävä väkivaltaa tai filosofiaa.

Ajattelu on vaikeaa. Siksi kovilla lääkkeillä on kovaa kannatusta. Valtiollinen ja uskonnollinen alistamisperinne on vahva. Pannaan kova kovaa vastaan. Otetaan lavean tien kulkijoilta luulot ja luonto pois. Vanhan testamentin silmä silmästä, hammas hampaasta -periaate riittää Suomelle kun se riittää Valitulle Kansallekin. Kosto elää, ajattelu ei. (Toisten ihmisten) lasten kasvattaminen kovassa kurissa alkaa taas kelvata.

Hätääntyminen ja pelko väkivaltaongelmien edessä voi viedä melko humaaninkin kansalaisen kovien keinojen kannattajaksi. (Kun vastaavasti hätäännyn sodista ja pelkään itänaapurin mullistuksia, tulen pyssyuskoon ja käännyn kannattamaan Suomen hävittäjäkauppoja.) Kovaluontoisuus ja -päisyys ei kuitenkaan kelpaa kaikille oman ajattelun ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisun malliksi. Jäljelle jää se toinen, vaikeampi ja hitaampi, "kristillisdemokraattisessa" kulttuurissa aika vähän perinteitä omaava tie.

On vaikea ruveta vaatimaan lasten ja nuorten eettisten kykyjen suosimista tai kehittämistä, kun oman moraalin laita on vähän niin ja näin. Poliittiselle päättäjälle tilanne olisi vielä vaikeampi. "Kristitty" ja "demokraattinen" kansanedustaja tai ministeri joutuisi toteamaan oman moraalinsa olevan apukoulu- tai silmä silmästä -tasoa. Liike-elämässä sopivuusvaatimus johtotehtäviin näyttää usein olevan moraalinen kehitysvammaisuus.

Filosofisen lähestymistavan kehittäminen on aika toivoton hanke. Valtiollinen päätöksentekomekanismi - hallitseminen ylhäältä alas - ei kyenne tuomaan etiikkaa ja filosofiaa kaikkiin kouluihin. Koneisto pystyy pönkittämään yhteiskuntaa vain voimakeinoin, horjuvalla markalla ja pitenevällä pampulla.

Nykyisenlainen "demokratia" voi vain vahvistaa pakkovaltakoneistoja alamaisia vastaan. Yhteiskunta on julma kone. Suomi vetää kansallisen linjansa piiskalla, kunnes Bryssel toisin päättää.

Sitä paitsi Lain, Järjestyksen ja Vahvan Valtion tyhmimmätkin tukitolpat osaavat pelätä - ja sitten vihata - kriittisesti ajattelevia ihmisiä sekä heidän kehitykselleen suotuisia koulu- ja kasvatusjärjestelmiä. Itsenäisesti ajattelevaa ihmistä on vaikeampi hallita kuin tottelevaista ja kuuliaista alamaista, joka rähmällään antaa keisareille mikä keisareiden on.

Jos hallitseminen tai edes vallankäytön kontrolli äkkiä tapahtuisi alhaalta ylöspäin, tilanne ei ehkä olisi sen valoisampi. Vai majaileeko täällä muka eettisesti isoava ja janoava kansa? Rahvaalle annettu perinteinen uskonnonopetus ei näytä kyenneen juuri muuhun kuin virallisten väkivaltakoneistojen myötäilyyn (esimerkiksi Israelin aggressioiden hyväksyminen) ja nöyrän alamaishengen puhaltamiseen.

"Kaksi vaaraa ei milloinkaan lakkaa uhkaamasta maailmaa. Toinen on epäjärjestyksen tila. Toinen on järjestyksen tila" (Paul Valery).

Oja ja allikko? Antaako vastauksen jokin Aittoniemi-Jugend -ryhtiliike? Tekeekö se "puolestamme" ratkaisunsa Suomen "pelastamiseksi"?

Kauko Tuovinen

Tampere

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide