Jotta en syyllistyisi vaikean aiheen kuoliaaksi vaikenemiseen, jatkan osaltani Heikki Poroilan avaamaa keskustelua kirjaston hiljaisesta sensuurista (HS 21.11.). Tämä on samalla oivallinen tilaisuus tuoda esiin kirjastotyön luonnetta, joka harmillisen usein edelleenkin ymmärretään hassusti väärin.