Kukaan ei ota vastuuta poikani masennuksen hoidosta - Mielipide | HS.fi

Kukaan ei ota vastuuta poikani masennuksen hoidosta

Kotikaupunkiimme on perustettu matalan kynnyksen vastaanotto päihde- ja mielenterveyspotilaille, mutta mitä hyötyä siitä on, jollei psykiatrin vastaanotolle pääse?

19.2.2018 2:00 | Päivitetty 19.2.2018 6:53

Sofian kertomus (HS 14.2.) kuvaa hyvin poikani tilannetta. Poikani sairastui masennukseen teini-iässä isänsä kuoleman jälkeen. Kolmekymmentä viime vuotta olen keskittynyt pitämään hänet hengissä.

Varsinainen helvetti alkoi noin viisi vuotta sitten, kun poika irtisanoutui työstään romahdettuaan totaalisesti: itsetuhoisuutta, ahdistusta, alkoholin liikakäyttöä, väkivaltaisuutta, parin päivän jaksoja psykiatrisella osastolla, käyntejä yksityisellä psykiatrilla, vaihtelevia diagnooseja ja epäonnistuneita lääkityksiä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide