On riski pitkittää sote-uudistusta vanhentuneilla väitteillä

Keskustelu sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamisesta, sotesta, on saanut uutta väriä ja vauhtia, kun uuden valinnanvapauslain käsittely eduskunnassa on alkanut. Viime aikojen sote- ­kritiikki on kuitenkin ajastaan jäljessä. Nyt toistetaan vuosien varrella tuttuja uhkakuvia ja osin vääriä näkemyksiä.

Uudistuksen valmistelu ei mielestämme ole ollut viime aikoina niin huolimatonta kuin julkisuudessa on väitetty. Päinvastoin, valmistelu on ollut 3–4 viime vuoden aikana hyvinkin huolellista. Ja asiantuntijoita on nyt kuultu viime kesän jälkeen. Kuuleminen on myös johtanut lukuisiin parannuksiin laki­paketissa.

Viittaukset sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijaryhmän yksimielisen kriittiseen lausuntoon johtavat nekin harhaan, sillä ryhmä kritisoi viime syksynä lausuntokierroksella ­ollutta esitystä valinnanvapauslaiksi. Siihen hallituspuolueet tekivät joulun alla yhteisellä ­sopimuksella korjauksia, jossa huomioitiin lausuntokierroksella ja asiantuntijaryhmältä saatu kritiikki.

Hallitus ei enää esitä, että ­valinnanvapaus ja asiakassetelit koskisivat myös erikoissairaanhoitoa. Asiantuntijat näkivät sen johtavan hallitsemattomaan tilanteeseen. Valinnanvapauden piirissä ovat nyt pääosin peruspalvelut sosiaali- ja terveydenhuollossa.

On ymmärrettävä ja luotettava, että jossain vaiheessa monimutkainen ja laaja lainsäädäntökokonaisuus on riittävän hyvä toimeenpantavaksi. Uudistuksessa on riskinsä, mutta niin on valmistelun pitkittymisessäkin.

Haasteena tulee olemaan tilaajan ja tuottajan jäykkä erottaminen maakunnissa. Samoin sosiaalipalvelujen heikko inte­grointi sote-keskuksiin. Näihin kysymyksiin voidaan palata eduskunnassa tai myöhemmin uudistusta tarkistettaessa. Uuden järjestelmän johtamisen ja ohjauksen haasteita voidaan ratkoa hyvällä toimeenpanolla.

Sen sijaan uudistuksen tarpeettomalla pitkittämisellä on arvaamattomat vaikutukset. Koskettaahan se koko väestöä ja yli 250 000 ammattilaista. Maakunnat ovat suunnitelmissaan pitkällä ja odottavat henkeään pidätellen poliittisia päätöksiä, jotta pääsisivät vihdoinkin rakentamaan omia palvelujärjestelmiään.

Uudistuksen uuskriitikoilla ei ole esittää toimeenpanokelpoista vaihtoehtoa vuosia valmis­tellun lakipaketin tilalle. Osan ideoista ovat jo edelliset hallitukset haudanneet.

Jos uudistus nyt pysähtyisi, palvelujärjestelmämme ei suinkaan pysyisi muuttumattomana. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat dynaamisessa tilassa ja yksityistyvät nopeasti. Hoivapalvelut, lastensuojelun laitospalvelut, mielenterveyspotilaiden palveluasuminen sekä työterveyshuolto ovat siirtyneet valtaosin yksityisille palveluntuottajille 10–15 viime vuoden aikana.

Samalla kunnat ja sairaan­hoitopiirit jatkaisivat omia kehityspolkujaan, mikä johtaa eri­arvoistaviin käytäntöihin eri puolella Suomea.

Sote-uudistuksen lainsäädännöllä rajattu kehitys on parempi kuin palvelujärjestelmän villi kehitys.

Marina Erhola

ylijohtaja, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Heikki Hiilamo

professori, Helsingin yliopisto

Katariina Silander

tutkimusjohtaja, Aalto-yliopisto

sote-asiantuntijaryhmän jäseniä