Työskentelen erikoislääkärinä pääkaupunkiseudulla isossa terveydenhuollon organisaatiossa. Koen olevani koneiston osa, yksi pyörivä hammasratas, jonka työn tehokkuutta mitataan laadun sijasta suoritteiden määrällä. Vastaanottokäynnin aikana tulee keskittyä tiukasti vain oman erikoisalan ongelmiin. Potilas tulee ohjata muissa asioissa sekä myös kokonaisuuden arvioimiseksi terveyskeskuslääkärille. Usein mielessä käy vanha sanonta ”herran haltuun”, koska sama tehokkuuden vaatimus koettelee kollegoja myös perusterveydenhuollossa.
Rakastan lääkärin työtäni mutta en olosuhteita, joissa joudun sitä tekemään
Pelkään pahoin, että tuleva sote-uudistus ei paranna tilannetta.