Mielipide
Miten voi olla, että yhteiskunta määrää 18-vuotiaan päihdeongelmaisen asumaan yksin ja käytännössä vielä rahoi
Satu Pajuriutta kirjoitti (HS Kaupunki 11.7.)https://www.hs.fi/paivanlehti/11072018/art-2000005751096.html yläkouluikäisten nuorten poikkeuksellisen rajusta huumausaineiden käytöstä. Jutussa pohdittiin, miten huumekoukun takia sijoitetut pojat nyt voivat.
Olemme kaksi täysi-ikäisen päihdenuoren vanhempaa, ja voimme kertoa, että meidän nuorillemme ei kuulu hyvää – siitä huolimatta, että nuoret otettiin huostaan alaikäisinä ja he olivat siten vahvimman yhteiskunnassamme tarjolla olevan tuen piirissä.
Huostaanotto ei estänyt päihteiden käyttöä, ja tämä on syventänyt riippuvuutta, jonka hoitaminen on nyt täysi-ikäisenä hyvin vaikeaa, vaikka siihen on iän myötä syntynyt myös omaa halua. Molemmat nuoristamme, nyt 18- ja 20-vuotiaat, ovat koulu- ja työkyvyttömiä.
Päihteiden käyttö vaarantaa vakavasti lapsen terveyden ja kehityksen – sen olemme saaneet todistaa. Lastemme suojelu ei ole toteutunut.
Lastensuojelun ensisijainen tehtävä pitäisi päihdeongelmasta kärsivien nuorten kohdalla olla nimenomaan päihdekierteen totaalinen katkaiseminen: sijoitus tulisi tehdä laitokseen, jossa ei voi käyttää päihteitä ja joka ei ole nuoren omalla paikkakunnalla. Kotilomia päihdenuorelle ei pidä tarjota, eikä hänelle tule antaa käteistä rahaa.
Päihdehäiriön taustalla on usein mielenterveyden haasteita. Sijoitusaika tulisikin käyttää tehokkaasti näiden ongelmien purkamiseen ja kuntouttamiseen. Päihteillä oireilevien nuorten tapauksessa lastensuojelun ikäraja tulee nostaa 21 vuoteen ja jälkihuollon vastaavasti 25 vuoteen.
Jälkihuollon palvelut, kuten oma asunto ja vastikkeeton toimeentulotuki, pitäisi tarjota vain niille nuorille, joilla on edellytykset yksinasumiseen ja kyky pärjätä itsenäisesti. Huonossa kunnossa oleville nuorille täytyy kehittää toisenlaisia palveluita, jotka sisältävät riittävästi tukea.
Jälkihuollon asunto kevyen valvonnan alaisena ja rahallinen tuki eivät ole nuortemme kohdalla auttaneet rakentamaan tervettä ja päihteetöntä elämää, päinvastoin. Tällainen toiminta on yhteiskunnaltamme aivan vääränlaista tukea.
Miten voi olla, että yhteiskunta ja nykyinen lainsäädäntömme määrää 18-vuotiaan päihdeongelmaisen asumaan yksin ja käytännössä rahoittaa päihteiden käyttöä?
Kokemustemme mukaan lastensuojelun sekä jälkihuollon palvelut ovat päihdenuorten kohdalla tehottomia ja täysin vääriä. Palveluita tuleekin kiireellisesti kehittää vastaamaan juuri tämän asiakasryhmän tarpeita, sillä nykyisellään ne tulevat kalliiksi sekä nuorelle että yhteiskunnalle.
Vaikka nuorten alkoholin käyttö onkin vähentynyt, katukaupasta ostettavien huumeiden käyttö lisääntyy. Tämä ei näy tilastoissa. Ongelma on kasvava, ja se voi koskettaa niin hyvä- kuin huono-osaisenkin perheen lasta.
Päihdeongelma koskettaa aina myös läheisiä. Hätä ja huoli ovat erityisen raskaita, kun kyse on alaikäisestä lapsesta, joka ei tule autetuksi edes vahvimman tuen piirissä.
Vanhempien uupumus ja masennus verottavat jaksamista, joten ongelma on laajempi kuin miltä se näyttää.
Kaksi päihdenuoren vanhempaa
Olemme kaksi täysi-ikäisen päihdenuoren vanhempaa, ja voimme kertoa, että meidän nuorillemme ei kuulu hyvää – siitä huolimatta, että nuoret otettiin huostaan alaikäisinä ja he olivat siten vahvimman yhteiskunnassamme tarjolla olevan tuen piirissä.
Huostaanotto ei estänyt päihteiden käyttöä, ja tämä on syventänyt riippuvuutta, jonka hoitaminen on nyt täysi-ikäisenä hyvin vaikeaa, vaikka siihen on iän myötä syntynyt myös omaa halua. Molemmat nuoristamme, nyt 18- ja 20-vuotiaat, ovat koulu- ja työkyvyttömiä.
Päihteiden käyttö vaarantaa vakavasti lapsen terveyden ja kehityksen – sen olemme saaneet todistaa. Lastemme suojelu ei ole toteutunut.
Lastensuojelun ensisijainen tehtävä pitäisi päihdeongelmasta kärsivien nuorten kohdalla olla nimenomaan päihdekierteen totaalinen katkaiseminen: sijoitus tulisi tehdä laitokseen, jossa ei voi käyttää päihteitä ja joka ei ole nuoren omalla paikkakunnalla. Kotilomia päihdenuorelle ei pidä tarjota, eikä hänelle tule antaa käteistä rahaa.
Päihdehäiriön taustalla on usein mielenterveyden haasteita. Sijoitusaika tulisikin käyttää tehokkaasti näiden ongelmien purkamiseen ja kuntouttamiseen. Päihteillä oireilevien nuorten tapauksessa lastensuojelun ikäraja tulee nostaa 21 vuoteen ja jälkihuollon vastaavasti 25 vuoteen.
Jälkihuollon palvelut, kuten oma asunto ja vastikkeeton toimeentulotuki, pitäisi tarjota vain niille nuorille, joilla on edellytykset yksinasumiseen ja kyky pärjätä itsenäisesti. Huonossa kunnossa oleville nuorille täytyy kehittää toisenlaisia palveluita, jotka sisältävät riittävästi tukea.
Jälkihuollon asunto kevyen valvonnan alaisena ja rahallinen tuki eivät ole nuortemme kohdalla auttaneet rakentamaan tervettä ja päihteetöntä elämää, päinvastoin. Tällainen toiminta on yhteiskunnaltamme aivan vääränlaista tukea.
Miten voi olla, että yhteiskunta ja nykyinen lainsäädäntömme määrää 18-vuotiaan päihdeongelmaisen asumaan yksin ja käytännössä rahoittaa päihteiden käyttöä?
Kokemustemme mukaan lastensuojelun sekä jälkihuollon palvelut ovat päihdenuorten kohdalla tehottomia ja täysin vääriä. Palveluita tuleekin kiireellisesti kehittää vastaamaan juuri tämän asiakasryhmän tarpeita, sillä nykyisellään ne tulevat kalliiksi sekä nuorelle että yhteiskunnalle.
Vaikka nuorten alkoholin käyttö onkin vähentynyt, katukaupasta ostettavien huumeiden käyttö lisääntyy. Tämä ei näy tilastoissa. Ongelma on kasvava, ja se voi koskettaa niin hyvä- kuin huono-osaisenkin perheen lasta.
Päihdeongelma koskettaa aina myös läheisiä. Hätä ja huoli ovat erityisen raskaita, kun kyse on alaikäisestä lapsesta, joka ei tule autetuksi edes vahvimman tuen piirissä.
Vanhempien uupumus ja masennus verottavat jaksamista, joten ongelma on laajempi kuin miltä se näyttää.
Kaksi päihdenuoren vanhempaa
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Lukijan mielipide Seuraa
- Päihteet Seuraa
- Päihderiippuvuus Seuraa
- Huumeet Seuraa
- Lapset Seuraa
- Nuoret Seuraa
- Sosiaali- ja terveyspalvelut Seuraa
- Mielipide Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24