Mielipide
Luottotiedot menivät, enkä saa asuntoa enää mistään
Olen ollut Helsingin kaupungin vuokra-asuntojonossa viime marraskuusta lähtien – heti kun sain vuokranantajalta tiedon vuokra-asuntoni myynnistä. Aloin heti etsiä asuntoa kaikilta mahdollisilta kanavilta, tärkeimpänä Stadin asuntojen foorumi.
Mitä lähemmäs vuokra-ajan päättyminen lähestyi, sitä selvemmäksi kävi, etten saisi uutta asuntoa ennen muuttopäivää.
Pakkasin omaisuuteni muuttolaatikoihin ja vein ne vuokravarastoon. Ensimmäisen viikon vietin ystäväni sohvalla. Sitten sain lyhytaikaisen vuokra-asunnon, johon muutin ilman kalusteita tai kodin tarvikkeita. Olen nukkunut peiton päällä ja toisen alla. Kirjoitustyöni olen tehnyt kylpyhuoneessa pesukoneen päällä.
Olen säännöllisesti päivittänyt hakemukseni Stadin asuntoihin ja käynyt myös paikan päällä varmistamassa, että tietoni ovat oikein. Kaikilla kerroilla olen saanut kuulla, että olen erittäin kiireellinen hakija, mutta kaiken kaikkiaan hakijoita on tällä hetkellä 20 000.
Koko omaisuuteni on ollut varastossa toukokuusta lähtien. Se vie paljon rahaa, mutta ei siinä kaikki: myös vuokralaatikot maksavat. Jokainen vuorokausi raksuttaa lisää kuluja, joihin minulla ei ole enää varaa.
Etsin uutta asuntoa joka päivä. Onnistumiseni törmää joko siihen, että olen menettänyt luottotietoni, tai siihen, ettei minulla ole varaa kahden kuukauden vuokravakuuteen. Ellen pian saa asuntoa, varastofirma nostaa laatikkoni ja kalusteeni kadulle ja laatikkofirma tulee hakemaan omansa pois.
Stadin asuntojen henkilökuntaa ei voi moittia palveluhenkisyydestä, mutta eiväthän hekään voi asunnoiksi muuttua. Tieto jonon pituudesta ei juuri helpota tilannetta.
Ehkä seuraava osoitteeni on postilokero, ja vähäiset tavarani huutokaupataan kadulla.
Asunnottomuudella
on monet kasvot
Mitä lähemmäs vuokra-ajan päättyminen lähestyi, sitä selvemmäksi kävi, etten saisi uutta asuntoa ennen muuttopäivää.
Pakkasin omaisuuteni muuttolaatikoihin ja vein ne vuokravarastoon. Ensimmäisen viikon vietin ystäväni sohvalla. Sitten sain lyhytaikaisen vuokra-asunnon, johon muutin ilman kalusteita tai kodin tarvikkeita. Olen nukkunut peiton päällä ja toisen alla. Kirjoitustyöni olen tehnyt kylpyhuoneessa pesukoneen päällä.
Olen säännöllisesti päivittänyt hakemukseni Stadin asuntoihin ja käynyt myös paikan päällä varmistamassa, että tietoni ovat oikein. Kaikilla kerroilla olen saanut kuulla, että olen erittäin kiireellinen hakija, mutta kaiken kaikkiaan hakijoita on tällä hetkellä 20 000.
Koko omaisuuteni on ollut varastossa toukokuusta lähtien. Se vie paljon rahaa, mutta ei siinä kaikki: myös vuokralaatikot maksavat. Jokainen vuorokausi raksuttaa lisää kuluja, joihin minulla ei ole enää varaa.
Etsin uutta asuntoa joka päivä. Onnistumiseni törmää joko siihen, että olen menettänyt luottotietoni, tai siihen, ettei minulla ole varaa kahden kuukauden vuokravakuuteen. Ellen pian saa asuntoa, varastofirma nostaa laatikkoni ja kalusteeni kadulle ja laatikkofirma tulee hakemaan omansa pois.
Stadin asuntojen henkilökuntaa ei voi moittia palveluhenkisyydestä, mutta eiväthän hekään voi asunnoiksi muuttua. Tieto jonon pituudesta ei juuri helpota tilannetta.
Ehkä seuraava osoitteeni on postilokero, ja vähäiset tavarani huutokaupataan kadulla.
Asunnottomuudella
on monet kasvot
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Lukijan mielipide Seuraa
- Asunnottomuus Seuraa
- Stadin asunnot Seuraa
- Velkaantuminen Seuraa
- Luottotiedot Seuraa
- Mielipide Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24