Täytin kesän alussa 55 vuotta. Se on hauska ja kirjoitettuna hyvin kauniin muotoinen ikä, joka tarkoittaa samalla myös sitä, että omaa elämääni on jo ehdottomasti enemmän takana kuin edessä. Se tarkoittaa myös sitä, että yhä useammasta omaan ajatteluuni vahvasti vaikuttaneesta asiasta on kulunut jo paljon aikaa: seitsemän, kaksitoista, kaksikymmentä vuotta. Ja enemmänkin.
Uuden oppiminen tarkoittaa myös omien asenteiden ja ajatusmallien aktiivista ja sitkeää koulimista
Väestön ikääntyminen kaventaa väistämättä yhteiskuntamme näköaloja. Pessimismi ja tappiomieliala valtaavat tilaa tulevaisuudenuskolta, kirjoittaa Suvi-Anne Siimes kolumnissaan.