Viheliäiset ongelmat vaativat uusia ratkaisuja

Poliittisesta päätöksenteosta on tullut viime vuosina äkkinäistä ja sirpaleista. Populistiset liikkeet ovat saaneet useissa maissa lisää valtaa, ja autoritaariset johtajat ovat haastaneet edustuksellisen demokratian monin tavoin. Myös vakiintuneissa demokratioissa osa ihmisistä kokee vahvasti, ettei heidän äänensä kuulu ja vaikuta toivotusti.

Suomessakin on virinnyt keskustelu kansanvaltaisen järjestelmämme tilasta ja julkishallinnon roolista. Esimerkiksi alkuvuodesta julkaistu Jouni Backmanin ja Liisa Hyssälän selvitys Kansanvallan peruskorjaus nosti esille järjestelmän korjaustarpeita. Selvitys kertoi, etteivät yli satavuotisen edustuksellisen demokratiamme rakenteet ja toimintatavat vastaa nykyajan tai tulevaisuuden tarpeita.

Ministeriöiden ja valtioneuvoston uudistamisen keskeinen haaste on yhteiskuntamme monimutkaisuus ja nopeatempoisuus. Erilaiset il­miöt, ongelmat ja julkisen politiikan sisällöt limittyvät toisiinsa. Ne ovat toisistaan riippuvaisia ja monimutkaisia. Samaan aikaan niihin liittyvien ongelmien ratkaisemisella on usein kova kiire.

Politiikassa tai julkishallinnossa ei kuitenkaan ole selvää yksittäistä toimijaa, joille aikamme viheliäisten ongelmien ratkaiseminen kuuluisi.

Esimerkiksi digitalisaa­tioon, syrjäytymiseen ja ilmastonmuutokseen haetaan ratkaisuja useilla eri hallinnonaloilla – pahimmassa tapauksessa ilman hallinnonalojen yhteistä näkemystä, koordinaatiota ja yhteistyötä. Viheliäisiä ongelmia ei myöskään ratkaista yhden vaali- tai hallituskauden aikana. Niiden hoito vaatii pitkäjänteistä ja poikkihallinnollista kehitystyötä.

Politiikan pitkäjänteisyyttä ja hallinnon yhtenäisyyttä on siis vahvistettava. Kansanvaltaisuuden nimissä ministeriöiden poliittista ohjausta pitää lujittaa, ja ylimmän virkamiesjohdon – etenkin kansliapäälliköiden – mahdollisuuksia varmistaa eri hallinnonalojen toiminnan yhdenmukaisuus on parannettava.

Ensimmäiseksi päätöksentekijöiden tulisi yhdessä tunnistaa ne tärkeimmät yhteiskunnalliset ilmiöt, jotka vaativat uudistamista ja politiikalta toimenpiteitä.

Sen jälkeen näille ilmiöille tulee määritellä parlamentaarisesti yhteinen suunta ja politiikan keinovalikoimaan kuuluvat toimet, joiden avulla asioita tarkastellaan yksittäisiä vaalikausia pitemmällä aikavälillä ja ministeriöiden toimialajakoja laajemmalla perspektiivillä. Meillä on tästä lähestymistavasta Suomessa jo hyviä kokemuksia muun muassa turvallisuuteen ja maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä.

Myös budjetointikäytännöt kaipaavat päivittämistä: valtion talousarvioon tulisi koota erilliset määrärahat poikkihallinnollisesti hoidettavia ilmiöitä varten. Näillä ”ilmiöbudjeteilla” varmistetaan, että rahoitus seuraa asetettuja tavoitteita.

Monimutkaisten ja uusien ilmiöiden käsitteleminen vaatii aktiivista kokeilutoimintaa sekä kansainvälisen kehityksen ja parhaiden käytäntöjen tuntemusta. Jotta saadaan selville, mikä toimii ja mikä ei, tarvitaan myös työkaluja, joilla toimenpiteiden vaikuttavuutta mitataan ja arvioidaan suhteessa tavoitteisiin.

Pelkkä toimintatapojen uudistaminen ei toki riitä. Rinnalle tarvitaan uudenlaista julkishallinnon johtamista, joka perustuu luottamukseen, itseohjautuvuuteen, henkilöstöresurssien yhteiskäyttöön ja yhteiseen kehittämiseen.

Suomen hallinto menestyy yhä hyvin kansainvälisissä vertailuissa, mutta haasteiden ja suorituskyvyn välinen kuilu kasvaa koko ajan. Suomella on kuitenkin hyvät lähtökohdat olla mahdollistavan hallinnon maailmanlaajuinen edelläkävijä ja näyttää tietä uusien dialogiin, sopimuksellisuuteen, kokeiluihin ja kansalaisosallistumiseen perustuvien ohjauskeinojen käyttöönotossa.

Uudelle, seuraavan sukupolven hallintomallille on maailmalla kova kysyntä. Val­tionhallinnon toimintatavat tai rakenteet eivät välttämättä kiinnosta laajaa yleisöä itsearvoisesti, mutta hallintomme sujuvuus ja toimeenpanokyky kiinnostaa kansalaisia hyvinkin laajasti. Siksi julkinen keskustelu politiikan ja julkishallinnon toimintatavoista ja kulttuurista on olennaista.

On jännittävää nähdä, miten nämä hallinnon kysymykset nousevat esiin tulevien eduskuntavaalien alla ja myöhemmin, kun maallemme muodostetaan uutta hallitusta.

Mikko Kosonen

Kirjoittaja on Sitran yliasiamies. Sitra julkaisee perjantaina laajemman keskustelualoitteen valtioneuvoston työn ja hallitusohjelman toimeenpanon uudistamisesta.