Opettaja voi innostaa tyttöjä matematiikan opiskeluun

Tanja Vasama kirjoitti (HS Merkintöjä 26.8.) tyttöjen matematiikan valinnoistahttps://www.hs.fi/paivanlehti/26082018/art-2000005803944.html.

Suomessa työmarkkinat ovat voimakkaasti jakautuneet naisten ja miesten aloihin, ja juuri matematiikan valinnat ovat yksi keskeisin ­eriytymistä selittävä tekijä. Matematiikkaa enemmän opiskelleilla on paremmat mahdollisuudet päästä haluamalleen opiskelualalle, ja teknisiltä tai luonnontieteellisiltä aloilta valmistuneilla on parempi työllisyys ja urakehitys.

Miksi tytöt sitten valitsevat vaikeamman tien? Kuten Vasamakin totesi, kyse ei ole heikosta osaamisesta. Hän viittasi Gijsbert Stoetin ja David Gearyn tutkimukseenhttps://www.researchgate.net/publication/323197652_The_Gender-Equality_Paradox_in_Science_Technology_Engineering_and_Mathematics_Education. Tutkimus osoittaa, että tyttöjen valintoja ­selittää matematiikan osaamisen lisäksi se, että heidän osaamisensa on vielä parempaa ­äidinkielessä.

Stoetin ja Gearyn analyysi ei kuitenkaan riitä selittämään tilannetta Suomessa. Heidän mallinsa ennustaa, että suomalaistyttöjen matematiikan, luonnontieteiden ja äidinkielen osaamisen ja asenteiden perusteella noin kolmannes voisi valmistua teknis-luonnontieteellisiltä aloilta. Todellisuudessa osuus jää viidennekseen. Ero tarkoittaa tuhansia tutkintoja vuosittain.

Kotimaiset tutkimukset osoittavat, että opettaja voisi tehdä enemmän pitääkseen tytöt mukana matematiikan opinnoissa. Riitta Soron väitöskirja (2003) osoitti, että opettajilla on ste­reotyyppisiä uskomuksia tyttöjen matematiikkaosaamisen pohjautumisesta vain ahkeruuteen.

Erkki Pehkosen johtamassa tutkimushankkeessa puolestaan todettiin, että yhteis­toiminnallinen ongelmanratkaisu tukee tyttöjen matematiikka-asenteiden pysymistä myönteisenä.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen tehdyt pro gradu -tutkielmat (Kallio & Rehn, 2003; Rusanen & Sippola, 2012) osoittavat, että matematiikan oppikirjat on edelleen tehty enemmän pojille kuin tytöille. Miespuolisia hahmoja esiintyy enemmän, ja ne ovat aktiivisempia kuin naispuoliset hahmot. Sukupuolet myös kuvataan stereotyyppisissä ammateissa.

Suomessa tytöt pärjäävät matematiikassa hieman poikia paremmin peruskoulussa. Silti hyvinkin pärjänneet tytöt valitsevat lukiossa lyhyttä matematiikkaa ja suorittavat siitä vain pakolliset kurssit. Kansainvälisissä tutkimuksissa on näkynyt, että mitä myöhemmin matematiikan valintoja tehdään, sitä enemmän tytöt valitsevat matematiikkaa.

Lukion uudessa opetussuunnitelmassa ensimmäinen matematiikan kurssi on kaikille ­yhteinen, ja valinta tehdään vasta sen jälkeen. Yhteisellä kurssilla voisi houkutella tyttöjä valitsemaan pitkän matematiikan. Tulevaisuus näyttää, miten hyvin opettajat tässä onnistuvat.

Tasa-arvon saralla on ­myös Suomessa vielä paljon tehtävää. Opettajankoulutuksessa ja opettajien täydennyskoulutuksessa teemme parhaamme, ­jotta tutkimustieto tasa-arvon edistämisestä vaikuttaisi koulujen arjessa.

Markku Hannula

matematiikan didaktiikan

professori, Helsingin yliopisto