Kiina on jäänyt oman talousmallinsa vangiksi

Kauppakiista Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä syvenee. Yhdysvalloilla on vahvoja perusteluja vaatia Kiinaa avaamaan markkinoitaan, jotta vapaakaupan edellytykset täyttyisivät Kiinan kasvaessa ja noustessa teknologiajätiksi. Kiina kuitenkin haraa vastaan, eikä maa ole antanut merkittäviä myönnytyksiä.

Neuvotteluissa Kiinalla on enemmän menetettävää kuin Yhdysvalloilla. Kiinan talouden rakenteiden tarkastelu auttaa ymmärtämään, kuinka vaikea maan tilanne on.

Vielä kymmenen vuotta sitten Kiina oli matkalla markkinataloudeksi. Uudistuksissa edettiin maan tavan mukaisesti: hitaasti mutta vakaasti.

Kiinan talouspolitiikan linjan näyttää kääntäneen maailmantaloutta syksystä 2008 alkaen rusikoinut rahoituskriisi. Kiina selätti sen kielteiset vaikutukset valtavalla valtiojohtoisella elvytyspaketilla. Kehityskulku vahvisti Kiinan poliittisen johdon vaikutusvaltaa taloudessa ja vähensi Kiinan riippuvuutta maailmantaloudesta mutta lisäsi myös valtavasti Kiinan velkaantumista.

Moni nouseva talous olisi jo kompastunut vastaavaan velkatasoon. Esimerkiksi kuluneena kesänä suuriin ongelmiin joutuneen Turkin velkataakka on noin puolet Kiinan velkaantuneisuudesta. Tähän asti Kiina on kuitenkin osoittanut, että maan talousmalli tarjoaa välineet velkataakan kanssa elämiseen.

Kiinan mallin tärkeimpiä kulmakiviä on vientisektorin vahva asema taloudessa. Viennin ansiosta Kiinan vaihtotase on ollut ylijäämäinen. Kiinan velka on kotimaista, eikä maa ole riippuvainen ulkomaisesta rahoituksesta.

Tämä erottaa Kiinan monesta kehittyvästä taloudesta. Kotimainen velkoja on usein ulkomaista sijoittajaa pitkämielisempi. Kotimaan valuutassa lasketun velan hoitokustannukset eivät myöskään muutu valuuttakurssiliikkeiden vuoksi.

Kiinan alttiutta joutua ongelmiin vähentävät lisäksi tiukat rajoitteet pääoman liikkeille. Rajoitteita on viime vuosina tilanteen mukaan lisätty tai kevennetty. Näin on ohjattu sekä kiinalaissijoituksia ulkomaille että ulkomaisia sijoituksia Kiinaan.

Ulkomaisille toimijoille on ollut erityisen vaikeaa tehdä suoria sijoituksia Kiinan rahoitussektorille. Pääosa Kiinan pankeista on yhä julkisessa omistuksessa. Huonokuntoisia valtionyrityksiä lainoitettaessa valtion rahaa käytännössä siirretään taskusta toiseen. Kriisitilanteessa pankit voisivat saada valtion pääomitusta. Jos jokin pankki joutuisi vaikeuksiin, muut pankit saatettaisiin määrätä ostamaan se.

Talouden avaaminen nykyistä enemmän markkinavoimille tai ulkomaisille toimijoille heikentäisi Kiinan keskusjohdon mahdollisuuksia ohjailla taloutta. Samalla Kiinan riippuvuus kansainvälisistä rahoitusmarkkinoista kasvaisi.

Kiinan kasvunäkymät ovat sitä paitsi heikentymässä. Jotta kasvu jatkuu, aiempaa suuremman osan kasvusta on perustuttava kiinalaisiin innovaatioihin. Samaan aikaan työikäisen väestön määrä supistuu ja työvoiman muuttoliike maataloudesta tuottavammille sektoreille on päättymässä.

Kiinalla onkin edessään vaikea valinta. Maan päättäjät epäilemättä ymmärtävät, että Kiina hyötyy vapaakaupasta ja vakaasta kansainvälisestä talouskehityksestä. Kauppasota ei ole Kiinan etu.

Samaan aikaan Yhdysvallat on tehnyt selväksi, että pienet myönnytykset Kiinan suunnasta eivät riitä purkamaan nykyistä ongelmavyyhtiä. Kiinan pitäisi muuttaa kurssiaan kunnolla. Kiina joutuukin nyt pohtimaan, lähteekö se avautumispolitiikan tielle.

Aivan viime vuosina Kiina on tiukentanut rahoitussektorin sääntelyä ja saanut velkaantumisen pysähtymään. Nyt pelätään, että Kiina vastaa kauppakiistan heikentämiin kasvunäkymiin avaamalla luottohanat uudelleen. Tämä veisi Kiinan yhä syvemmälle oman mallinsa syövereihin, ja mallista irtautumisesta tulisi entistä hankalampaa.

On vielä liian aikaista päätellä, että Kiina olisi kääntämässä selkänsä länsimaiden vaatimuksille. On kuitenkin varauduttava siihen mahdollisuuteen, että taloudelliset ristiriidat Kiinan ja kauppakumppaneiden välillä osoittautuvat niin suuriksi, ettei etuja saada sovitettua yhteen.

Jos näin käy, maailmantalouden jarrutusliike tuntuu Suomessakin.

Tuuli Koivu

Kirjoittaja on kansainvälisen talouden ekonomisti Nordeassa.