Kylläpä nykynuoret ovat fiksuja! Olen kuullut ilahtuneen taivastelun viime aikoina monesti. Olen kuullut ja lukenut myös, kuinka nuoret ovat aina olleet idealisteja, ehdottomia muutoksenhalussaan ja tasaantuneet iän myötä. Olen kahlannut läpi keskusteluja, joissa keski-ikäiset ovat arvioineet nuorten ahdistuksen huonoksi alustaksi muutokselle, koska aikuiset itse kaipaavat enemmän toivoa kuin syyllistämistä. On ollut myös kommentteja, joissa on epäilty vanhempien pakkosyöttävän ajatuksiaan lapsille, koska miten ne nyt muuten isoista asioista huolehtisivat.
Nuorten ilmastohuoli ei ole suloista eikä osa teinin kasvuprosessia, joten mitä jos kuuntelisimme?
Monelle aikuiselle tuntuu tulevan yllätyksenä se, että nuoret ovat fiksuja. Joillekin jopa se, että lapset ajattelevat suuria ja pieniä asioita aktiivisesti ihan itse.