Hallitukselle voisi hankkia matkalipun Amerikkaan, siellä yritykset jo käärivät rahaa vanhenemisesta

Edustuk­sellisen demokratian huippuhetki on pian taas käsillä. Äänestyskopissa on päätettävä, ketä äänestää kansanedustajaksi. Päätöstä on punnittava tarkkaan, koska kansalaisella, demokratian asiakkaalla, ei ole välitöntä ehdokkaan vaihto- tai palautus­oikeutta. Jos valinta epäonnistuu, tyytymättömyytensä voi osoittaa vasta seuraavissa vaaleissa.

Ulkosuomalaisena äänikelpoisen ehdokkaan valinta on vaikeaa. Olen kaukana Suomessa asuvista ystävistä ja työkavereista ja heidän tietoa tihkuvista ehdokasanalyyseistään. En pääse toreille jututtamaan ehdokkaita.

Tämä harmittaa, koska nämä vaalit ovat erityisen tärkeät. Tulevan eduskunnan on siivottava edellisen jättämät sote-sotkut ja kyettävä turvaamaan hyvä ja inhimillinen sosiaali- ja terveydenhuolto, erityisesti vanhustenhoito.

Raskain sydämin olen seurannut Atlantin takaa, kun Suomen aikoinaan tuhkasta rakentaneet ja kovaa työtä tehneet vanhukset ovat joutuneet pörssiyhtiöiden ja ulkomaisten pääomasijoittajien pyörittämiin hoitokoteihin vailla takeita asiantuntevasta hoidosta.

Hallituksessa istuneelle porukalle voisi hankkia matkalipun Amerikkaan. Siellä he näkisivät, mitä tarkoittaa, kun terveydenhoito on pitkälti yksityisten toimijoiden varassa. Kansalaisten sairauksista ja vanhenemisesta käärivät rahaa yritykset, joita kiinnostaa ensi sijassa voiton tuottaminen, ei ihmisten hoito. Seuraukset ovat karmaisevia. Kansalaisen varallisuus ratkaisee, miten hänen terveyttään hoidetaan – jos hoidetaan – sekä millaiseen hoitoon – jos minkäänlaiseen – hän vanhuksena pääsee. Yksityistetyssä terveydenhuollossa kustannukset karkaavat käsistä, vakuutusyhtiöillä on suhteeton valta ja lääkärit tekevät ansiomielessä vääriä diagnooseja. On huolestuttavaa, että Suomikin on menossa tähän suuntaan.

Historia on paras ennustus tulevaisuuden toimista, sanoi historian­opettajani aikoinaan. Sote-fiasko on osoitus hallituksen substanssin ja prosessinhallinnan puutteesta.

Koska tällä vaalikaudella hallituspuolueet ovat vanhustenhoitoa ja terveydenhuoltoa systemaattisesti romuttaneet ja saattaneet sen kaaokseen, on järkeenkäypää päätellä, etteivät nämä puolueet pystyisi parempaan seuraavallakaan hallituskaudella – päinvastoin. Tilanne heikkenisi varmaankin entisestään. Sen sijaan että olisivat kantaneet vastuunsa sotkuistaan, ministerit lähtivät hallituksesta kävelemään ennen aikojaan ja kampanjoivat nyt muina miehinä vaaliteltoillaan.

Koska toivon ammattimaisempaa asennetta ja soisin asioiden muuttuvan, olisi varmaankin järkevää rajata ehdokasvalinta oppositiopuolueisiin. Ehkä siten asiat muuttuisivat parempaan suuntaan. Mutta puo­lueen valinta ei riitä. On valittava ehdokas, joka tietää paljon, oppii nopeasti ja tekee taitavasti politiikkaa. Mutta sekään ei riitä. Ehdokkaalla pitäisi olla puolueessaan tarpeeksi valtaa. Jos on hierarkiassa alaportailla, ei ole sananvaltaa eduskuntaryhmänsä linjauksiin.

Turvaudun vaalikoneisiin, mutta niistä ei ole apua, koska monen kysymyksen kohdalla joudun valitsemaan vaihtoehdon ”en osaa sanoa”. En tiedä, kuinka järkeviä toimia ovat yksittäiset yhteiskuntapolitiikan toimet, kuten oppivelvollisuuden laajentaminen, päänsärkylääkkeiden myynnin vapauttaminen ruokakauppoihin tai terveyskeskusmaksujen poistaminen. En tiedä näiden toimien tavoitteita.

Toivon löytäväni ehdokkaan, joka ymmärtää kokonaisuuden ja tekee järkeviä päätöksiä monimutkaisista asioista inhimillisiä arvoja uhraamatta. Ehdokkaan, joka ei sorru houkutteleviin lehmänkauppoihin varsinkaan silloin, kun on kysymys ihmisten terveyden hoitamisesta. Ehdokkaan, joka tekee kaikkensa varmistaakseen, että kaikki Suomessa saavat tarvitsemaansa hoitoa.

Valtio kanavoi avustusmekanismien kautta puolueille kansalaisten veroeuroja ehdokkaiden koulimiseksi, joten päteviä kandidaatteja luulisi Suomessa olevan. Otan mielelläni vinkkejä vastaan osoitteeseen sopivaehdokas2019@gmail.commailto:sopivaehdokas2019@gmail.com. Samalla lupaan ryhtyä demokratian kanta-asiakkaaksi: aion olla yhteydessä ehdokkaaseeni koko vaalikauden ajan. Muistutan, millä arvovalinnoilla hän markkinoi itseään ennen vaaleja, jos ne eduskuntatyön tiimellyksessä pääsevät unohtumaan.

Kirjoittaja on apulaisprofessori University of Illinois’ssa Chicagossa Yhdysvalloissa.