Ulkosuomalaiset eivät saa unohtua vaaleissa

Huhtikuun eduskuntavaaleissa yli neljännesmiljoona ulkomailla asuvaa äänioikeutettua voi äänestää postitse ilman vaali­virkailijan läsnäoloa. Suomen vaalilainsäädännössä muutos on ennennäkemätön: se koskee suurin piirtein samankokoista joukkoa kuin maassa on ruotsia äidin­kielenään puhuvia.

Määrästään huolimatta ulkosuomalaiset ovat jääneet vaaleissa pitkälti huomioimatta. Heille tärkeitä teemoja ovat esimerkiksi sosiaaliturvaan, paluumuuttoon ja verotukseen liittyvät kysymykset, opiskelu ja koulutus – muun muassa opinto- ja kesätyömahdollisuudet – sekä osallisuuteen ja vaikuttamiseen liittyvät kysymykset. Keskeisiä ovat myös kaksoiskansalaisuuden puolustaminen ja äänestämisen helpottaminen. Puolueiden kampanjoissa tai mediassa ulkosuomalaisten asiat eivät kuitenkaan ole nousseet esiin.

Suomen nykyisessä vaalijärjestelmässä ulkosuomalaisten äänet hajaantuvat eri vaalipiireihin. Tämä aiheuttaa vakavia ongelmia ulkosuomalaisten täysipainoisen poliittisen osallistumisen ja jopa poliittisen edustuksellisuuden toteutumiselle. Lisäksi pitkät etäisyydet äänestyspaikalle ovat heikentäneet osallistumismotivaatiota. Äänestämisen esteet ovat keskeinen syy siihen, että ulkosuoma­laisten äänestysaktiivisuus on pysytellyt eduskunta- ja presidentin­vaaleissa kymmenen prosentin tuntumassa.

Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä (2/2019) julkaistava, yhdessä Hannu Lahtisen kanssa tehty tutkimuksemme osoittaa, että ulkomailla asuvista äänioikeutetuista viisi kuudesosaa (84 prosenttia) ei äänestänyt kertaakaan vuosina 2012–2015 järjestetyissä vaaleissa. Sukupuolten väliset erot ovat pieniä, yleisesti ottaen alle prosenttiyksikön luokkaa.

Sen sijaan eroja syntyy erilaisista maastamuuttoon ja kansallisuuteen liittyvistä tekijöistä. Jos ulkosuomalaisen äidinkieli on suomi, hänellä ja hänen vanhemmillaan on pelkkä Suomen kansalaisuus tai maastamuutosta on lyhyt aika, hän äänestää muita ulkosuomalaisia toden­näköisemmin.

Suomi on ollut eurooppalaisessa vertailussa jälkijunassa ulkomailla asuvien äänioikeutettujen poliittisen osallisuuden edellytysten parantamisessa. Vaatimukset kirjeäänestyksen käyttöönotosta voimistuivat uuden kansalaisuuslain tultua voimaan vuonna 2003. Laki salli kaksoiskansalaisuuden ja lisäsi siten potentiaalisten äänioikeutettujen määrää. Kirjeäänestys toteutui syksyllä 2017 eduskunnan hyväksyttyä esityksen vaalilain muuttamiseksihttps://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_101+2017.aspx.

Kirjeäänestyksen suora vaikutus äänestämiseen on todennäköisesti varsin rajallinen niiden kohdalla, jotka ovat asuneet ulkomailla pitkään – tai koko elämänsä – ja joiden sosiaalisissa verkostoissa ei juuri ole muita suomalaisia. Mutta jos äänestämisestä tulee kirjeäänestyksen ansiosta yleistä ulkosuomalaisten keskuudessa, yhä useampi saattaa aktivoitua äänestämään.

Kirjeäänestys voi myös edistää ­ulkosuomalaisen äänestäjäreservin tunnistamista ja huomioimista.

Kirjeäänestyksen käyttöönoton kaltaisissa uudistuksissa on keskeistä, että niiden tavoitteiden toteutumista ja laajempia vaikutuksia tarkastellaan perusteellisesti. Tämä on myös edellytys jatkokehittämiselle.

Suomessa on yksilötason rekisteriaineistojen ja kerätyn kyselytutkimusaineiston pohjalta erinomaiset mahdollisuudet arvioida ulkosuomalaisten poliittista vaikuttamista tavalla, joka hyödyttää sekä tie­teellistä tutkimusta että poliittista päätöksen­tekoa. Tutkimushankkeita on parhaillaankin käynnissä.

Yksi jatkokehittelyn mahdollisuus on pohtia vaalipiirien perustamista ulkosuomalaisille. Vaalipiirejä voisi olla yhdestä neljään – esimerkiksi Ruotsin, muun Euroopan, Pohjois-Amerikan ja muun maailman vaalipiirit. Ulkosuomalaisten äänioikeutettujen määrä vastaa Keski-Suomen vaalipiirin äänioikeutettujen määrää, joten kansanedustajiakin voitaisiin valita saman verran, kymmenen. Uudistuksen onnistuminen vaatisi ulkosuomalaisten omaa aktiivisuutta ja suomalaisten puolueiden aktivoitumista ulkomailla. Vastaava järjestely on käytössä esimerkiksi Italiassa, eikä ole syytä olettaa, ettei se toimisi myös Suomessa.

Kun varsin vanhentunutta lainsäädäntöä uudistetaan, on pidettävä mielessä ulkosuomalaisten poliittisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen.

Johanna Peltoniemi ja Hanna Wass

Peltoniemi on tutkijatohtori ja Wass professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.