Mielipide
Syyllisyydentunne ilmastonmuutoksesta on käännettävä toiminnaksi ja ratkaisuiksi
Ilmastokeskustelussa toistuu, että ilmastonmuutos ja sen syyt koetaan syyllistävinä tai ahdistavina. Jopa poliitikot haluavat positiivisuutta. Pinnallinen positiivisuus oikean uhan edessä on kuitenkin vaarallista, ja ikävät tunteet ovat ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta tarvittavia. Ilmastoasiantuntijat eivät voi kaunistella kertomiaan faktoja – se ei palvelisi ketään. Voisiko lääkäri kaunistella ja vähätellä sairauden vakavuutta, jottei loukkaisi potilaan tunteita tai aiheuttaisi tälle syyllisyyttä huonoista elintavoista?
Ilmastonmuutoksesta ja sen syistä syyllisyyden tunteminen on muutoksen kannalta hyvä asia. Kukaan ei halua kuulla ikäviä faktoja oman elämäntavan, kulutustottumusten, lomamatkan tai suosikkiaterian vaikutuksista. Syyllisyydentunne on täysin ymmärrettävää, mutta se olisi käännettävä toiminnaksi ja ratkaisuiksi. Välinpitämättömyys on haitallisempaa eikä se johda mihinkään, mutta negatiiviset tunteet kertovat siitä, että asia koskettaa. Saa olla myös vihainen, eikä ilmastomarssillakaan tarvitse hymyillä.
Negatiivisten tunteiden salliminen ja käsittely johtaa tarvittavaan toiminnan muutokseen. Tyytymättömyyttä ja huolta tarvitaan vielä paljon, jotta hiilineutraali yhteiskunta voidaan saavuttaa. Rohkeutta ajaa isoja, mullistavia ja vastustustakin herättäviä muutoksia tarvitaan myös tulevilta päätöksentekijöiltä. Loppujen lopuksi vain toiminnalla on merkitystä.
Elina Levula
vastuullisuus- ja ympäristöasiantuntija, Helsinki
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa https://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/https://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
Ilmastonmuutoksesta ja sen syistä syyllisyyden tunteminen on muutoksen kannalta hyvä asia. Kukaan ei halua kuulla ikäviä faktoja oman elämäntavan, kulutustottumusten, lomamatkan tai suosikkiaterian vaikutuksista. Syyllisyydentunne on täysin ymmärrettävää, mutta se olisi käännettävä toiminnaksi ja ratkaisuiksi. Välinpitämättömyys on haitallisempaa eikä se johda mihinkään, mutta negatiiviset tunteet kertovat siitä, että asia koskettaa. Saa olla myös vihainen, eikä ilmastomarssillakaan tarvitse hymyillä.
Negatiivisten tunteiden salliminen ja käsittely johtaa tarvittavaan toiminnan muutokseen. Tyytymättömyyttä ja huolta tarvitaan vielä paljon, jotta hiilineutraali yhteiskunta voidaan saavuttaa. Rohkeutta ajaa isoja, mullistavia ja vastustustakin herättäviä muutoksia tarvitaan myös tulevilta päätöksentekijöiltä. Loppujen lopuksi vain toiminnalla on merkitystä.
Elina Levula
vastuullisuus- ja ympäristöasiantuntija, Helsinki
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa https://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/https://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kommentit