Mielipide
Dopingin käytöstä ei pidä rangaista
Urheilutoimittaja Tero Hakola toivoi kirjoituksessaan (HS Merkintöjä 13.5.) dopingin käytön kriminalisointiahttps://www.hs.fi/paivanlehti/13052019/art-2000006103043.html. Hänen mukaansa huippu-urheilun omat valvontakeinot eivät riitä, ja vilppiä pitäisikin kontrolloida rikoslailla.
Tällainen ehdotus voi kuulostaa järkevältä, mikäli dopingin käyttöä ja rangaistavuutta tarkastellaan yksinomaan huippu-urheilun näkökulmasta. Kun asiaa on selvityksissä ja tutkimuksissa käsitelty laajemmasta yhteiskunnallisesta perspektiivistä, tällaiset aloitteet ovat jääneet kuitenkin lähtötelineisiin.
Tutkimuksen mukaan noin 30 000–40 000 suomalaista on joskus elämänsä aikana kokeillut dopinginaineita. Selvästi suurin osa käytöstä tapahtuu huippu-urheilun ulkopuolella. Lainsäädäntö onkin tehty tämän suuren enemmistön lähtökohdista, ei palvelemaan vain huippu-urheilua.
Dopingin käytöstä ei ole Suomessa säädetty rangaistusta, sillä se on todettu tehottomaksi ja yhteiskunnalle kalliiksi tavaksi pyrkiä rajoittamaan dopingaineiden käyttöä.
Käytön kriminalisointi synnyttäisi rikollisen alakulttuurin, kun kaikista käyttäjistä tehtäisiin lainsäädännöllä rikollisia. Samalla Suomessa murenisi erittäin toimivaksi todettu dopinghaittojen ehkäisyyn ja hoitoon luotu palvelujärjestelmä, kun käyttäjät eivät enää uskaltautuisi sen piiriin.
Dopingin käytön kriminalisointi johtaisi myös loputtomiin määrittelyongelmiin. Ei ole olemassa ”dopingaineita”, vaan lukuisa joukko erilaisia yhdisteitä, joita käytetään lääkkeissä, teollisuudessa ja lukemattomissa muissa tarkoituksissa. Esimerkiksi betasalpaajat katsotaan tietyissä urheilulajeissa dopingaineiksi, joten niiden käyttö tulisi huippu-urheilun vuoksi kriminalisoida? Entä yskänlääkkeet tai kipulääkkeet? Huulirasvat?
Suomen dopingtilannetta on seurattu läpi 2010-luvun tarkalla silmällä ja kattavin tutkimuksin. Tänne on luotu erittäin toimiva ja kustannustehokas ennaltaehkäisy- ja hoitojärjestelmä. Kansainvälisessä vertailussa käyttäjien määrä on alhainen, ja suomalaisella Dopinglinkki-palvelulla on kova kysyntä myös ulkomailla.
Dopingkysymysten tarkastelu vain huippu-urheilun näkökulmasta johtaa helposti harhaan ja etsimään vastauksia aivan vääristä paikoista.
Mikko Salasuo
talous- sosiaalihistorian dosentti, Nuorisotutkimusverkosto
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa https://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/https://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
Tällainen ehdotus voi kuulostaa järkevältä, mikäli dopingin käyttöä ja rangaistavuutta tarkastellaan yksinomaan huippu-urheilun näkökulmasta. Kun asiaa on selvityksissä ja tutkimuksissa käsitelty laajemmasta yhteiskunnallisesta perspektiivistä, tällaiset aloitteet ovat jääneet kuitenkin lähtötelineisiin.
Tutkimuksen mukaan noin 30 000–40 000 suomalaista on joskus elämänsä aikana kokeillut dopinginaineita. Selvästi suurin osa käytöstä tapahtuu huippu-urheilun ulkopuolella. Lainsäädäntö onkin tehty tämän suuren enemmistön lähtökohdista, ei palvelemaan vain huippu-urheilua.
Dopingin käytöstä ei ole Suomessa säädetty rangaistusta, sillä se on todettu tehottomaksi ja yhteiskunnalle kalliiksi tavaksi pyrkiä rajoittamaan dopingaineiden käyttöä.
Käytön kriminalisointi synnyttäisi rikollisen alakulttuurin, kun kaikista käyttäjistä tehtäisiin lainsäädännöllä rikollisia. Samalla Suomessa murenisi erittäin toimivaksi todettu dopinghaittojen ehkäisyyn ja hoitoon luotu palvelujärjestelmä, kun käyttäjät eivät enää uskaltautuisi sen piiriin.
Dopingin käytön kriminalisointi johtaisi myös loputtomiin määrittelyongelmiin. Ei ole olemassa ”dopingaineita”, vaan lukuisa joukko erilaisia yhdisteitä, joita käytetään lääkkeissä, teollisuudessa ja lukemattomissa muissa tarkoituksissa. Esimerkiksi betasalpaajat katsotaan tietyissä urheilulajeissa dopingaineiksi, joten niiden käyttö tulisi huippu-urheilun vuoksi kriminalisoida? Entä yskänlääkkeet tai kipulääkkeet? Huulirasvat?
Suomen dopingtilannetta on seurattu läpi 2010-luvun tarkalla silmällä ja kattavin tutkimuksin. Tänne on luotu erittäin toimiva ja kustannustehokas ennaltaehkäisy- ja hoitojärjestelmä. Kansainvälisessä vertailussa käyttäjien määrä on alhainen, ja suomalaisella Dopinglinkki-palvelulla on kova kysyntä myös ulkomailla.
Dopingkysymysten tarkastelu vain huippu-urheilun näkökulmasta johtaa helposti harhaan ja etsimään vastauksia aivan vääristä paikoista.
Mikko Salasuo
talous- sosiaalihistorian dosentti, Nuorisotutkimusverkosto
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa https://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/https://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kommentit