Elintarvike­turvallisuus vaatii jatkuvaa työtä

Ruoan turvallisuus ja ravitsemuksellinen laatu ovat olennaisia tekijöitä ihmisten ja yhteiskuntien hyvinvoinnin kannalta. Maailmanlaajuisesti joka kymmenes ihminen sairastuu heikkolaatuisen ruoan seurauksena – syynä ovat loiset, bakteerit, virukset tai haitalliset kemikaalit. Heikkolaatuinen ruoka aiheuttaa yli kahtasataa erilaista sairautta, ripulista syöpään.

Suomessa elintarviketurvallisuus on kansainvälisesti verrattuna hyvä: elintarvikeketju on hygieeninen, tuotteet ovat jäljitettävissä ja tuotanto on vastuullista. Antibiootteja käytetään vähän tuotantoeläinten lääkinnässä, ja salmonellaa ei esiinny lähes lainkaan. Myös eläin- ja kasvitautien osalta tilanne on hyvä. Vahva elintarviketurvallisuus on pitkällisen työn tulosta ja vaatii jatkuvia toimenpiteitä kaikilta ruokajärjestelmän toimijoilta.

Tärkeä osa elintarviketurvallisuutta on kodeissa ja keittiöissä tapahtuva ruokien käsittely ja säilyttäminen. Noudattamalla pakkausmerkinnöissä olevia säilytys- ja käyttöohjeita kuluttaja voi itsekin pitää huolta ruokaturvallisuudestaan.

Olennaista elintarviketurvallisuuden kannalta on myös ruoan ravitsemuksellinen laatu. Väestön hyvinvointia ja terveyttä heikentävät paitsi pilaantuneet tai muuten syötäväksi sopimattomat elintarvikkeet myös yhä enemmän ravitsemuslaadultaan heikko ruoka. Virheellinen ravitsemus on Suomessa tärkein yksittäinen tautitaakkaa lisäävä tekijä.

Ruokaan liittyviä riskejä tutkitaan valtioneuvoston tutkimus- ja selvityshankkeessa (Ruori). Hankkeen alustavien tulosten mukaan muun muassa hedelmien liian vähäinen saanti aiheuttaa Suomessa 35 000:n ja vihannesten liian vähäinen saanti 28 000:n haittapainotetun elinvuoden menetyksen vuosittain.

Tutkimustulokset osoittavat, että olemme siirtyneet aikaan, jossa puutteellinen ravitsemus heikentää kansanterveyttä huomattavasti enemmän kuin hygieniaan liittyvät syyt. Sama trendi näkyy kaikkialla maailmassa. Ylipainoisia on jo enemmän kuin aliravittuja.

Suomessa ravitsemuksellinen eriarvoisuus kohdistuu erityisesti lapsiin, nuoriin, vähävaraisiin ja vähiten koulutettuihin. Ravitsemustottumukset ja -erot kehittyvät jo lapsuudessa ja jatkuvat ylisukupolvisesti edelleen koulutusryhmien välisinä eroina pitkälle nuoruuteen.

Lasten ja nuorten ravitsemuksen tunteminen on edellytys sille, että ongelmien todelliset syyt voidaan tunnistaa ja niitä voidaan tehokkaasti ehkäistä. Tuoreen hallitusohjelman kirjaus lasten ja nuorten systemaattiseen ravitsemustutkimukseen panostamisesta onkin ravitsemusturvallisuuden kannalta erityisen arvokas ja tarpeellinen toimenpide, josta on syytä pitää kiinni.

Ravitsemuksellisesti tasapainoisella ruoalla voidaan edistää kaikenikäisten terveyttä ja hyvinvointia. Sillä voidaan myös ehkäistä kansantautien varhaista syntymistä sekä vähentää terveydenhuollon kustannuksia pitkäaikaisesti.

Terveyttä edistävä, ravitsemussuositusten mukainen ruoka tarkoittaa meillä kasvispainotteista syömistä sekä suolan ja kovan rasvan määrän vähentämistä. Kasvispainotteisen ruokailun edistäminen on tärkeää ruoan ilmastovaikutusten hillitsemiseksi. Se on myös perusta nykyistä kestävämmän ruokajärjestelmän kehittämiselle.

Nyt perjantaina ensimmäistä kertaa järjestettävä maailman elintarviketurvallisuuspäivä on YK:n elin­tarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) sekä Maailman terveysjärjestön (WHO) yhteinen ponnistus, jolla muistutetaan elintarvike- ja ravitsemusturvallisuuden merkityksestä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Ruokaturva on kriittinen tekijä YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030:n keskeisimpien tavoitteiden toteutumisen kannalta.

Olennaista on tarkastella ihmisten, ympäristön ja eläinten terveyttä yhtenä kokonaisuutena. Tähän liittyy Suomen edellisellä EU-puheenjohtajuuskaudellaan vuonna 2006 tunnetuksi tekemä ja YK:ssa yleisesti edistettäväksi periaatteeksi otettu ”One Health” -konsepti. Sitä sovelletaan erilaisissa hankkeissa, lainsäädännössä ja tutkimuksessa, ja se on yhä ajankohtaisempi tapa edistää ruokaturvaa niin kehittyvissä kuin kehittyneissäkin maissa.

Sebastian Hielm

Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja.