Kiinassa saa tottua uteluun yksityis­elämästä: paljonko tienaat, ethän satu olemaan raskaana?

Pekingissä on kesä. Iltaisin me äidit, isät, isovanhem­mat ja lapsenvahdit istumme hiekkalaatikon reunalla. Siellä oppii sietämään utelua, sillä Kiinassa kysymykset ovat usein suoria. Taksikuski voi tentata, paljonko tienaat ja onko miestä.

Leikkipaikalla udellaan perheestä. Miksei ole toista lasta? Ethän satu olemaan raskaana jo nyt? ”Et ole enää nuori”, seitsemänkymppinen naapurin mummo hokee illasta toiseen.

Lapsista on kyselty Kiinassa kai aina, mutta viime vuoden aikana utelijat ovat saaneet taakseen poliittisen tuen.

Joonas Laitinen kirjoitti tällä palstalla(HS 10.6.) alhaisesta syntyvyydestä Suomessa. Myös Kiinassa tikittää eläkepommi. Kun Kiina siirtyi kahden lapsen politiikkaan vuonna 2016, odotettiin hyviä vauvavuosia. Syntyvyys kuitenkin laskee vauhdilla: kolme vuotta sitten syntyi 17,86 miljoonaa lasta ja viime vuonna enää 15,23 miljoonaa.

Kiinaa johtava kommunistinen puolue yrittää virittää synnytystalkoita. Vanhempainvapaita on pidennetty, ja esimerkiksi Pekingissä ja Shanghaissa äitiysloma on nyt 128 päivää. Isyysloma vaihtelee viikosta kuukauteen. Paikallishallinnot ovat kokeilleet rahakannustimia, ja lapsettomuusveroakin on mietitty.

Perheet kuitenkin sanovat, ettei toiseen lapseen ole varaa. Monet ovat kasvaneet ajatukseen vain yhdestä lapsesta. Myös elin- ja koulutustasojen nousut tunnetusti pienentävät perheiden kokoa.

Puoluepropagandassa on korostettu perinteistä mallia, jossa naiset keskittyvät lapsenhoitoon. Yliopistoilla on erityiskursseja ”vain naisille”, ja lehdissä on ylistäviä juttuja kotiäideistä.

Tuntuu absurdilta, että on vain muutama vuosi siitä, kun lapsilukua vielä rajoitettiin lailla. Nyt jotkut pelkäävät jo, että tulevaisuudessa kiinalaisia aletaan käytännössä pakottaa lapsentekoon. Esimerkiksi toimittaja-tutkija Leta Hong Fincher totesi uskovansa, että puolue voisi ottaa perhepolitiikan pakkokeinot käyttöön.

Toistaiseksi käytössä on perinteinen mielipiteenmuokkaus. Siinä auttaa esimerkiksi meidän naapurustomme leikkipaikalla päivystävä isoäiti. Jos vauvapuhe on puolitutulle suomalaisellekin näin suoraa, voi vain kuvitella, millaista se lienee sopivan ikäiselle kiinalaisnaiselle.

Toissa iltana mummo halusi jälleen rohkaista synnyttämään. Hän jankkasi, osoitteli vyötäröäni ja huusi sitten viisivuotiaalleni: ”Sano äidillesi, että tarvitset pikkusisaruksen!”

Pihanurmella kaikui Kiinan johdon viesti.

Kirjoittaja on HS:n Pekingin-kirjeenvaihtaja.