Kuinka kauan kestää, että Suomessa erityisyksiköihin sijoitettuja lapsia hoidetaan lakeja noudattaen?

Opiskelu­aikoinani professori näytti meille Titicut Follies -nimisen dokumentti­elokuvan. Se kertoi vankimielisairaalan arjesta 1960-luvun Yhdysvalloissa. Vankeja kohdeltiin mielivaltaisesti ja alistaen. Elokuva kiinnitti aikoinaan Yhdysvalloissa suuren yleisön huomion laitosvallan väärinkäyttöön. Se kuvasi myös laitoshuollon valvonnan puutteen karmaisevat seuraukset.

Mustavalkoinen elokuva oli epätodellisen synkkää katsottavaa. Ainoa lohduttava ajatus oli, että laitokset eivät kehittyneen lainsäädännön ja valvontamekanismien ansiosta enää pysty käyttämään samanlaista mielivaltaa asukkaitaan kohtaan – varsinkaan Suomessa, edistyneen sosiaalihuollon maassa.

Titicut Folliesin mielivaltainen alistaminen palasi mieleeni, kun luin eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Maija Sakslinin raporttia Loikalan kartanon lastensuojeluyksiköstä. Kyse ei kuitenkaan ole Yhdysvalloissa 50 vuotta sitten toimineesta vankimielisairaalasta. Sen sijaan Loikalan kartano on huostaan otettujen lasten sijoituslaitos. Nykyaikana, Suomessa.

Laitoksen pitäisi kasvattaa itsenäistymiseen ja yhteiskunnassa pärjäämiseen. Siitä valtio ja kunnat maksavat laitosta ylläpitävälle yritykselle Pro Manors oy:lle sievoisia summia vuosittain julkisista varoista.

Apulaisoikeusasiamiehen 110-sivuinen raportti kertoo muuta. Raportin mukaan Loikalan kartanossa loukataan jatkuvasti lasten perus- ja ihmisoikeuksia. Toiminnassa rikotaan lastensuojelulakia, potilaslakia ja lasten sananvapautta.

Lasten liikkumisvapautta rajoitetaan ilman asianmukaisia päätöksiä. Lapsia riisutetaan alasti ja heitä eristetään vankiselleiltä näyttäviin huoneisiin lainvastaisesti. Eristykset katkaisevat lasten koulunkäyntiä. Lapset eivät saa puhua yhteisruokailujen aikana. Lääkkeet pakkosyötetään. Terveydenhuollossa on puutteita, eikä monella lapsella ole koulu- tai opiskelupaikkaa.

Raportti piirtää irvokkaan kuvan paikasta, jonka pitäisi olla nykyaikainen, lakeja noudattava lastensuojeluyksikkö. Loikalan kartanon ongelmat tulivat esiin jo kymmenen vuotta sitten. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies totesi tuolloin, että Loikalan toiminta loukkaa lasten perus- ja ihmisoikeuksia.

Apulaisoikeusasiamies antoi kartanon johtajalle vakavan huomautuksen lainvastaisesta menettelystä, ja laitos lupasi korjata epäkohdat.

Sittemmin Loikalaan sijoitetut lapset ja heidän vanhempansa ovat tehneet useita kanteluja laitoksen toiminnasta. Laitosta ovat tarkastaneet lapsia erityislastenyksikköön sijoittaneet kunnat sekä Etelä-Suomen aluehallintovirasto, joka lastensuojeluyksikön toimiluvan myöntäjänä vastaa luvan mukaisesta toiminnasta. Tarkastuksissa ei useimmiten löytynyt huomautettavaa, mutta niissä ei keskusteltu lasten kanssa eikä asiakirjoja tutkittu.

Lainvastainen toiminta on saanut jatkua Loikalassa vuosikausia. Tapaus osoittaa, ettei lastensuojelulaitosten viranomais- eikä omavalvonta toimi. On myös outoa, että viranomaiset käyttävät valvonnassa perin yksipuolisia keinoja: keskusteluja laitosten ylläpitäjien kanssa.

Lasten kokemusten kirjaaminen luulisi olevan tarkastuskäynneillä perusasia, samoin asiakirjojen sekä sähköisten tallenteiden tutkiminen. Kuten apulaisoikeusasiamies suosittelee, sijaishuollon valvontaa pitäisi tehostaa myös nykyaikaisten viestintäkeinojen kuten sähköpostin avulla. Näitä keinoja voisi käyttää myös lasten ja sosiaalityöntekijöiden väliseen säännölliseen viestintään, jossa on tarkastusten mukaan puutteita.

Titicut Follies -dokumentin julkaisemisen aikaan 1960-luvulla laitosten väärinkäytökset eivät olleet yleisesti tiedossa. Loikalan kartanon toiminnan epäkohdista on sen sijaan tiedetty kauan.

Kuinka kauan kestää, että Suomessa erityisyksiköihin sijoitettuja lapsia hoidetaan lakeja noudattaen ja lasten ihmisarvoa kunnioittaen? Siihen tarvitaan nykyaikaisin keinoin toteutettua perusteellista valvontaa, joka vaatii asianmukaisia resursseja ja osaamista.

On myös selvitettävä, ovatko lastensuojelun toteutuksen ja valvonnan laiminlyönneistä aiheutuvat seuraukset tarpeeksi kovia. Huomautukset ja raportit kun eivät selvästikään paranna lasten kohtelua. Mikäli lastensuojelua ei saada järjestettyä paremmin, lastensuojelulaki on Loikalan kartanon kaltaisissa tapauksissa kuollut kirjain.

Kirjoittaja on apulaisprofessori University of Illinois’ssa Chicagossa Yhdysvalloissa.