Pelloille tulisi kylvää niittykukkia pölyttäjille

Pölyttäjähyönteisten vähenemisestä on kuultu uutisia ympäri maailmaa. Otsikoissa ovat olleet erityisesti neonikotinoideja sisältävien torjunta-aineiden haitalliset vaikutukset pölyttäjiin. EU:ssa neonikotinoidien käyttöä onkin ryhdytty rajoittamaan.

Sen sijaan pölyttäjäkeskustelussa vähemmälle huomiolle on jäänyt maatalousympäristöjen yksipuolistuminen, jolla on luonnonvaraisten pölyttäjien lajistoon ja runsauteen torjunta-aineita suurempi merkitys. Pölyttäjähyönteiset ovat kärsineet pitkään jatkuneesta avointen niittymäisten maatalousympäristöjen umpeenkasvusta ja viljelymaisemien yksipuolistumisesta. Tämä on johtanut useiden pölyttäjälajien uhanalaistumiseen sekä viljelykasvien pölytysvajeeseen ainakin rypsillä.

Tänä vuonna julkaistun uhanalaisuusselvityksenhttps://helda.helsinki.fi/handle/10138/299501 mukaan kolmasosa Suomen 234 mesipistiäislajista on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Yhteensä 11 mesipistiäislajia arvioitiin jo hävinneiksi maastamme. Mesipistiäisiin kuuluvat kaikkein tärkeimmät pölyttäjämme, kuten tarhamehiläinen, 37 kimalaislajia sekä 196 erakkomehiläislajia. Myös perhoslajeista noin kolmasosa on joutunut uhanalaisten listalle, ja uhanalaisten perhoslajien määrä on kasvussa.

Suuri osa uhanalaisista pölyttäjistä elää harvinaistuneissa perinneympäristöissä, kuten niityillä ja kedoilla. Perinnebiotooppien häviämisen ohella peltolohkojen koon kasvu ja viljelykiertojen yksipuolistuminen ovat köyhdyttäneet viljelymaisemaa ja johtaneet tavallisten, ruoantuotannon kannalta tärkeimpien pölyttäjien vähenemiseen. Tosin niiden kannan kehityksestä ei ole tarkkaa tietoa, koska kansallista pölyttäjähyönteisten seurantaa vasta aloitellaan Suomessa.

Viljely-ympäristössä pölyttäjiä voidaan parhaiten auttaa kylvämällä pelloille niittykukkia. Suomessa tehdyt peltokokeet ovat osoittaneet tällaisten kesantomaisten kasvustojen lisäävän pölyttäjien runsautta huomattavasti jo viidessä vuodessa. Erityisesti kimalaiset runsastuvat nopeasti, mutta perhosilta paikallisen kannan kehittyminen vie useamman vuoden.

Uhanalaisille pölyttäjälajeille elintärkeiden perinnebiotooppien umpeenkasvua voidaan ehkäistä laidunnuksella sekä niittämällä. Pölyttäjäkantojen säilyminen alueella turvataan parhaiten, jos suotuisat elinympäristöt muodostavat verkoston.

Pölyttäjäkannoille hyödyllisiä toimenpiteitä edistetään Euroopan unionin osittain rahoittamalla maatalouden ympäristökorvauksella. Pinta-alat, joilla toimenpiteitä on tehty, ovat kuitenkin riittämättömät turvaamaan elinvoimaisia pölyttäjäkantoja Suomessa.

Esimerkiksi vuonna 2017 pölyttäjien monimuotoisuutta edistävien kylvettyjen niitty- ja maisemapeltojen pinta-ala oli vain 3 500 hehtaaria. Luonnonhoitopeltonurmien pinta-ala oli noin 70 000 hehtaaria, mutta niiden arvo pölyttäjille vaihtelee suuresti. Peltojen reunoille perustettavien monimuotoisuuskaistojen pinta-ala jäi vähäiseksi, eikä pientareiden 60 senttimetrin leveysvaatimus aina toteutunut.

Hoidettujen perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten ala oli noin 30 000 hehtaaria. Perinnemaisemien hoitotyöryhmän asettaman tavoitteen mukaan perinnebiotooppien ala pitäisi nostaa 60 000 hehtaariin, jotta luonnon monimuotoisuuden väheneminen saataisiin niiden osalta loppumaan.

Tulevan, vuonna 2021 alkavan maaseudun ympäristökorvauksen ohjelmakauden suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Tutkijoiden viesti suunnittelijoille on selvä. Pölyttäjäkantojen turvaamiseksi ei ole tarvetta keksiä kokonaan uusia toimenpiteitä, mutta nykyisistä toimenpiteistä tehokkaimpia pitäisi saada paljon laajempaan käyttöön. Näitä ovat niittypellot, monimuotoisuuskaistat peltojen reunoilla, riittävän leveät pientareet sekä hoidetut perinnebiotoopit.

Jotta pölyttäjiä hyödyttävät toimet saataisiin leviämään laajemmalle, niihin liittyviä tukiehtoja pitäisi muokata aiempaa houkuttelevammiksi taloudellisesti ja käytännön toteutuksen kannalta. Pölyttäjäkantojen turvaaminen vaatii huomattavaa taloudellista panostusta ympäristötoimenpiteisiin jatkossakin, mutta se hinta kestävästä maataloustuotannosta on maksettava.

Terho Hyvönen ja Mikko Kuussaari

Hyvönen on erikoistutkija Luonnonvarakeskuksessa ja Kuussaari erikoistutkija Suomen ympäristökeskuksessa.