Donald Trumpin arvo­maailma haisee, ja hän on Euroopalle vakavampi ongelma kuin Venäjä

Keski­kesällä ilmestyi ensimmäinen Venäjän presidentin Vladimir Putinin kansain­väliselle laatu­lehdelle antama haastattelu 16 vuoteen (Financial Times 5.7.https://www.ft.com/video/d62ed062-0d6a-4818-86ff-4b8120125583). Pu­tinin viesti oli, että liberalismi on aikansa elänyt ja romukoppaan joutava aate. Samoin ajattelevat populistit niin Italiassa ja Ranskassa kuin Puolassa ja Suomessa.

Putinin puheenvuoro herätti aatepoliittisesti kiinnostavan keskustelun. Yhtenä teemana oli sen toteaminen, että liberaalisen demokra­tian omaksuneet maat ovat pärjänneet hyvin. Vertailussa kansalaisten elintaso on sitä korkeampi, mitä paremmin kotimaan politiikka täyttää liberalismin vaatimuksia.

Liberalismin lähtökohtana on, että kukin meistä voi itse parhaiten arvioida valintojaan. Sen mahdollistamiseksi tarvitaan suvaitsevaisia asenteita ja ihmisoikeuksien kun­nioitusta sekä oikeusvaltiota, markkinataloutta ja demokratiaa. Vapaalla medialla on olennainen rooli.

Venäjän talouden kehitys on pitkään ollut muihin Itä-Euroopan maihin verrattuna surkeaa. Elintaso on matala, ja kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot ovat alentuneet viisi vuotta peräkkäin. Kansalaisten tyytymättömyys on kasvussa. Moskovassa mielenosoitukset jatkuvat, vaikka niihin osallistuvia kohdellaan kaltoin.

Putinin Venäjä on autoritaarinen maa, jossa historiaa vääristetään ja media myötäilee vallanpitäjiä. Oppositiota tukahdutetaan väkivaltaisesti, oikeusvaltiosta on vain kulissit ja korruptio rehottaa. Ongelmien juuret ovat syvällä.

Liberaalisen demokratian mailla on toki pulmia, joita ei tule vähätellä. Niitä ovat finanssikriisien aiheuttama talouden epävakaisuus ja kasvava eriarvoisuus. Teknisen kehityksen hedelmät eivät jakaudu tasaisesti. Edelleen olisi kansainvälisen yhteistyön avulla kyettävä rajoittamaan muuttoliikkeiden kielteisiä seurauksia ja puuttumaan niiden syihin. Toinen keskustelun teema onkin, että liberaalisen demokratian omaksuneiden maiden on politiikassa pystyttävä parempaan.

Ihmisen vapautta puolustava liberalismi on kuitenkin aatteellisesti yhä vahvoilla, sillä totalitaristiset ideologiat kärsivät viime vuosisadalla haaksirikon. Samalla on tiedostettava, että liberalismilla on monet kasvot. Yhtäältä on markkinaliberalismi, joka korostaa markkinataloutta ja yksilön ”negatiivista” vapautta eli vapautta muiden asettamista rajoituksista. Pitkälle vietynä se minimoi julkisen vallan roolia sekä sulkee silmänsä ihmisten hädälle ja sosiaalisille ongelmille. Markkinafundamentalismin suosio on syystä hiipumassa.

Toisaalta on monimuotoinen sosiaaliliberalismi, joka vaatii politiikkaa yksilön ”positiivisen” vapauden lisäämiseksi. Tämä tarkoittaa perhe- ja koulutuspolitiikkaa kansalaisten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi. Roolinsa on myös sosiaaliturvalla ja terveydenhuollolla sekä tulonjakopolitiikalla. Etenkin pohjoismainen malli tai yhteiskuntajärjestelmä ilmentää tätä ajatusmaailmaa. Pulmistaan huolimatta se on kilpailukykyinen.

Globalisaatio asettaa politiikalle uusia vaatimuksia. Ilmaston­muutoksen torjunta onnistuu vain kansainvälisellä yhteistyöllä. Populismi on korostetun kansallismielistä. Siksi on ymmärrettävää, että populistit ovat ilmastoskeptikkoja: ei voi tunnustaa ihmisen vastuuta ilmaston lämpenemisestä ja silti vähätellä globaalin yhteistyön tarvetta.

Putinin Venäjä on aktiivisesti pyrkinyt Euroopan yhtenäisyyden murentamiseen tukemalla populistipuolueita. Hänen mahdollisuutensa Euroopan unionin horjuttamiseen ovat kuitenkin vähäisiä. Venäjästä ei ole kenellekään esikuvaksi. Kansalaisten luottamus liberaaliin demo­kratiaan ja EU:hun on kohtuullisen vankkaa, ja se on viime aikoina vahvistunut.

Vakavampi ongelma on maailman mahtavimman maan populistipresidentti Donald Trump. Hän ei kaihda kauppasotia ja lietsoo kansainvälisiä kriisejä. Trump vastustaa toimia kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. Hän pyrkii tieten tahtoen kärjistämään eri väestöryhmien välisiä vastakkainasetteluja. Hänen arvomaailmansa haisee.

Yhteiskunnallinen kehitys on sidoksissa kulttuuriin eli arvoihin ja uskomuksiin. Suurimmat ongelmamme eivät ole teknologisia tai taloudellisia vaan yhteiskuntapoliittisia ja kulttuurisia. Siksi myös aatepoliittinen pohdiskelu ja keskustelu ovat tuiki tarpeen.

Kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja.

Oikaisu 20.8. klo 13.52: Kirjoittajakuvauksesta on poistettu luonnehdinta taloustieteen emeritusprofessori.