Taantuman torjuminen vaatii asennemuutosta

Taantuman pelko nostaa nyt voimakkaasti päätään. Esimerkiksi taantuma-aiheiset Google-haut ovat lisääntyneet viime viikkoina tuntuvasti Saksassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Italiassa huippu saavutettiin jo tammikuun lopulla.

Sitä, onko maailmantalous todella ajautunut taantumaan, on vaikea arvioida reaaliajassa. Juuri nyt riskit ovat kuitenkin kiistatta suuria. Riskeihin lukeutuvat muun muassa kauppasota sekä Britannian sopimuksettoman EU-eron uhka.

Euroopan unionin valtionvarainministereille tilanne on uusi. Menneinä aikoina ministerit saattoivat luottaa siihen, että vakavan taantuman tullen Euroopan keskuspankki (EKP) astuisi etulinjaan puolustamaan unionin taloutta.

Nykyisillä nollakoroilla keskuspankin liikkumavara on hyvin rajallinen. EKP saattaa kylläkin painaa liikepankkien talletuskorkoa yhä enemmän negatiiviseksi ja aloittaa uudelleen jonkinlaisen arvopapereiden osto-ohjelman. Tällaiset toimet voivat tuoda jossain määrin hyötyä.

Keskuspankkien kyky hallita inflaatiota ja suhdannekehitystä saattaa kuitenkin jäädä heikoksi tässä vaiheessa sykliä. Sen ovat todenneet ääneen sekä EKP:n entinen varapääjohtaja Vítor Constâncio että Yhdysvaltain entinen valtiovarainministeri Larry Summers.

Katse siis kohdistuu suoraan EU-maiden valtiovarainministereihin. Heidän ajattelunsa pitäisi kuitenkin muuttua perin pohjin, jotta taantuman torjuminen onnistuisi.

Saksan keskuspankin pääjohtaja Jens Weidmann puolusti hiljattainhttps://www.reuters.com/article/us-germany-ecb-economy-idUSKCN1VE0FH tukeutumista niin sanottuihin automaattisiin vakauttajiin. Se ei kuitenkaan riitä, sillä vakauttajien vaikutus alkaa tuntua vasta, kun työpaikkoja on jo menetetty. Automaattisilla vakauttajilla voidaan ainoastaan lieventää laskusuhdannetta, taantumaa ne eivät riitä kampittamaan.

EU:n valtiovarainministerien onkin aika vaihtaa reaktiivinen lähestymistapa ennakoimiseen. Se tarkoittaisi muun muassa konkreettisten menosuunnitelmien laadintaa. Lisäksi EU-maiden tulisi valmistautua nopeasti toteutettaviin veronalennuksiin siltä varalta, että taantumapelot alkavat käydä toteen.

Ensi vuoden talousarvioihin tulisi jo nyt sisällyttää ehdolliset menosuunnitelmat. Taloutta varjostavien uhkakuvien ja negatiivisten reaalikorkojen vuoksi olisi tartuttava myös krooniseen investointipulaan.

Tuoreiden kansantalouden tasapainotekijöitä luotaavien arvioiden mukaan EU:n ydinongelmia ovat investointien vähyys ja varallisuuden liiallinen painottuminen säästöihin. Ihannetapauksessa finanssipolitiikalla pystytään paikkaamaan pitkäaikaisia investointivajeita.

Saksan kannattaisi sallia yrityksille täydet investointien poistovähennykset vaikkapa viideksi vuodeksi. Näin yksityinen sektori saisi välittömän kannustimen ryhtyä investoimaan. Saksan talous nytkähtäisi eteenpäin, kun pitkään laahannut yritysten investointi-into kohenisi.

EU tarvitsee myös merkittävän julkisten ympäristöinvestointien ohjelman, mikäli se haluaa saavuttaa ilmastoneutraaliustavoitteensa. Jos unionin talous aiotaan suunnata kestävien periaatteiden mukaiseksi, rahoitukseen tarvitaan mittavia investointeja. Tähän viittaa viime aikoina julkisessa keskustelussa yleistynyt käsite green new deal.

Fossiilisten polttoaineiden rajaton hinnannousu ei käy ratkaisuksi – sitä kansalaiset ja yritykset tuskin sulattaisivat. Koska ihmiset haluavat elää ja käydä kauppaa jatkossakin, tarvitaan uskottavia vaihtoehtoja.

Aukko voidaan täyttää vain julkisesti tuetuilla laajoilla investoinneilla. Ne kirittäisivät EU:n taloutta, ja kustannukset pysyisivät nollakorkojen ansiosta kurissa.

Pelkästään kansallisten budjettien kautta tällaisten investointien rahoitus tuskin onnistuu. Joissain jäsenvaltioissa talousraamit ovat erittäin tiukat. Toisaalta katseilla on tapana kohdistua kumppanimaihin silloin, kun tarvitaan merkittäviä infrastruktuuriparannuksia.

EU:n pitää ilman muuta vastata ilmastonmuutokseen yhdessä, yhteisellä rahalla. Euroopan investointipankki (EIP) olisi oikea toimija laskemaan liikkeeseen laajamittaiset joukkovelkakirjat, joista saataisiin rahoitus vihreän infrastruktuurin investointeihin koko unionissa.

Alhainen korkotaso herättää EU:ssa paljon närää, mutta EKP ei pysty tätä ongelmaa ratkaisemaan. EU-maiden valtiovarainministerit pystyisivät. Heidän on aika tehdä asennemuutos: reaktiivisesta finanssipolitiikasta on luovuttava ja korvattava se ennakoivalla otteella.

Guntram Wolff

Kirjoittaja on brysseliläisen Bruegel-tutkimuskeskuksen johtaja.