Elin lapsuuteni perheessä, jossa isä käytti henkistä väkivaltaa ja äiti seurasi tapahtumia vierestä. Henkinen väkivalta on tutkimuksessa määritelty esimerkiksi jatkuvassa vaarassa ja satimessa olemisen tunteeksi sekä vallattomuuden tai hallinnan puutteen tunteeksi. Henkinen väkivalta omalla kohdallani oli pääasiassa huutamista siihen saakka, kunnes itkin, ilkeiden asioiden sanomista, vahvaa kontrolloimista ja joissain tapauksissa tavaroideni paiskomista. Kun olin vuosia kuunnellut sanomaa siitä, että minussa on jokin vialla, uskoin vilpittömästi, että näin on.
Wide ContentPlaceholder
Main ContentPlaceholder