Mielipide
Syömishäiriötä sairastava jää usein vaille kuntoutusta
Kelan tukemaan psykoterapiaan hakeutuminen on herättänyt voimakasta keskustelua viime aikoina (Yle 1.9.). https://yle.fi/uutiset/3-10946659Esillä ovat olleet terapian hakemisen vaikeus ja kalleus sekä terapeuttien liian vähäinen lukumäärä.
Haluan nostaa esille vielä yhden näkökulman. Kun psykoterapiaa ei haeta, monet psyykkiset sairaudet jäävät näkymättömiin. Erityisesti näin on syömishäiriöiden kohdalla.
Syömishäiriöt ovat nuorten ja aikuisten naisten yleisiä ja vakavia mielenterveyshäiriöitä. Syömishäiriöitä esiintyy noin seitsemällä prosentilla naisista 30 ikävuoteen mennessä.
Lisäksi arvioidaan, että viidennes vaikean lihavuuden takia hoitoon hakeutuvista ja noin kahdeksan prosenttia ylipainoisista ikään ja sukupuoleen katsomatta kärsii ahmintahäiriöstä, joka on syömishäiriö sekin.
Vuonna 2018 Kelan kuntoutuspsykoterapiaa sai 43 978 ihmistä. Heistä ainoastaan 814 eli 1,9 prosenttia sai psykoterapiaa syömishäiriödiagnoosilla. Sekä syömishäiriöiden yleisyyden että jäsenistöltä päivittäin tulleiden yhteydenottojen valossa on selvää, että useat syömishäiriöitä sairastavat jäävät ilman tarvitsemaansa kuntoutusta.
Syitä tähän on useita. Anoreksian kriteerit ovat erittäin painokeskeiset, ja muiden syömishäiriöiden tunnistamisessa on toistaiseksi puutteita.
Erityisesti normaalipainoisten syömishäiriötä sairastavien on vaikea saada syömishäiriödiagnoosia. Kuitenkin syömishäiriön aiheuttama psyykkinen kärsimys on painosta riippumatta suuri, ja sairaus uhkaa yksilön työ- ja opiskelukykyä.
Isolla osalla syömishäiriöitä sairastavista päädiagnoosina on masennus tai yleinen ahdistuneisuushäiriö, vaikka sairastavien oma kokemus on, että he tarvitsevat apua ja tukea nimenomaan syömishäiriöön. Kun syömishäiriöitä sairastavaa hoidetaan väärällä diagnoosilla, hoito ja kuntoutus eivät kehity.
Syömishäiriötä diagnosoitaessa huomio tulisi siirtää painosta siihen, miten vakavasti sairaus ja sen oireet haittaavat toimintakykyä.
Syömishäiriö on mielen sairaus, eikä se asu kiloissa tai kaloreissa. Syömishäiriöiden Käypä hoito -suosituksen mukaan erilaiset terapeuttiset lähestymistavat ovatkin syömishäiriöiden hoidossa keskeisiä, koska tavoitteena on psyykkisen häiriön hoitaminen.
Kun syömishäiriöt tunnistetaan paremmin ja huomio osataan suunnata painosta sairauden aiheuttamiin psyykkisiin oireisiin ja arjen toimintakyvyn alenemiseen, syömishäiriöiden yleisyys tulee näkyviin. Samalla syömishäiriöiden hoito ja kuntoutus kehittyvät ja sairastavat saavat tarvitsemansa avun ja tuen.
Kirsi Broström
toiminnanjohtaja
Syömishäiriöliitto – Syli ry
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa https://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/https://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
Haluan nostaa esille vielä yhden näkökulman. Kun psykoterapiaa ei haeta, monet psyykkiset sairaudet jäävät näkymättömiin. Erityisesti näin on syömishäiriöiden kohdalla.
Syömishäiriöt ovat nuorten ja aikuisten naisten yleisiä ja vakavia mielenterveyshäiriöitä. Syömishäiriöitä esiintyy noin seitsemällä prosentilla naisista 30 ikävuoteen mennessä.
Lisäksi arvioidaan, että viidennes vaikean lihavuuden takia hoitoon hakeutuvista ja noin kahdeksan prosenttia ylipainoisista ikään ja sukupuoleen katsomatta kärsii ahmintahäiriöstä, joka on syömishäiriö sekin.
Vuonna 2018 Kelan kuntoutuspsykoterapiaa sai 43 978 ihmistä. Heistä ainoastaan 814 eli 1,9 prosenttia sai psykoterapiaa syömishäiriödiagnoosilla. Sekä syömishäiriöiden yleisyyden että jäsenistöltä päivittäin tulleiden yhteydenottojen valossa on selvää, että useat syömishäiriöitä sairastavat jäävät ilman tarvitsemaansa kuntoutusta.
Syitä tähän on useita. Anoreksian kriteerit ovat erittäin painokeskeiset, ja muiden syömishäiriöiden tunnistamisessa on toistaiseksi puutteita.
Erityisesti normaalipainoisten syömishäiriötä sairastavien on vaikea saada syömishäiriödiagnoosia. Kuitenkin syömishäiriön aiheuttama psyykkinen kärsimys on painosta riippumatta suuri, ja sairaus uhkaa yksilön työ- ja opiskelukykyä.
Isolla osalla syömishäiriöitä sairastavista päädiagnoosina on masennus tai yleinen ahdistuneisuushäiriö, vaikka sairastavien oma kokemus on, että he tarvitsevat apua ja tukea nimenomaan syömishäiriöön. Kun syömishäiriöitä sairastavaa hoidetaan väärällä diagnoosilla, hoito ja kuntoutus eivät kehity.
Syömishäiriötä diagnosoitaessa huomio tulisi siirtää painosta siihen, miten vakavasti sairaus ja sen oireet haittaavat toimintakykyä.
Syömishäiriö on mielen sairaus, eikä se asu kiloissa tai kaloreissa. Syömishäiriöiden Käypä hoito -suosituksen mukaan erilaiset terapeuttiset lähestymistavat ovatkin syömishäiriöiden hoidossa keskeisiä, koska tavoitteena on psyykkisen häiriön hoitaminen.
Kun syömishäiriöt tunnistetaan paremmin ja huomio osataan suunnata painosta sairauden aiheuttamiin psyykkisiin oireisiin ja arjen toimintakyvyn alenemiseen, syömishäiriöiden yleisyys tulee näkyviin. Samalla syömishäiriöiden hoito ja kuntoutus kehittyvät ja sairastavat saavat tarvitsemansa avun ja tuen.
Kirsi Broström
toiminnanjohtaja
Syömishäiriöliitto – Syli ry
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa https://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/https://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Mielipide Seuraa
- Kuntoutus Seuraa
- Mielenterveys Seuraa
- Sairaudet Seuraa
- Syömishäiriöt Seuraa
Kommentit