Ilmastonmuutoksesta on tullut identiteettipolitiikkaa, ja se on tehnyt järkevästä keskustelusta lähes mahdotonta

Maailman ilmastoviikon aikana syyskuun lopulla koululaiset marssivat, poliitikot puhuivat ja media oli täynnä tietoa ilmaston­muutoksesta.

Kampanjoinnista syntyi kuva, että ilmastonmuutoksesta on tullut koko kansan asia. Ei ole.

Helsingin Sanomien 25.9. julkaiseman kyselynhttps://www.hs.fi/paivanlehti/25092019/art-2000006249808.html mukaan 46 prosenttia suomalaisista on valmis tinkimään elintasostaan ilmastonmuutoksen vuoksi, mutta 45 prosenttia katsoo, että ilmaston­muutoksen vaikutuksia liioitellaan.

Suomalaiset ovat jakautuneet ilmastonmuutoksessa kahteen lähes yhtä suureen leiriin: huolestuneisiin ja epäilijöihin. Melkein puolet kansasta ei luota asiassa mediaan. Se on hurja tieto.

Jos 45 prosenttia suomalaisista haraa vastaan jo ennen kuin mitään tehokkaita ilmastotoimia on edes tehty, mikähän olisi tilanne, jos ihmiset joutuisivat oikeasti tinkimään jostain? Keskustelu lihansyönnistä ja autoista oli tipalla nostaa perussuomalaiset maan suurimmaksi puolueeksi jo viime vaaleissa. Ensi vaaleissa niin voi hyvin käydä.

Ei ihme, ettei hallituksen ilmastolupauksista näytä tulevan oikein mitään: edes turpeesta ei päästä irti.

Mediassa ilmastonmuutoksesta on opittu kertomaan samalla kaavalla: käydään jossain kaukana katsomassa sulavaa jäätikköä tai uppoavaa saarta ja haastatellaan ehkä uhanalaisen alkuperäiskansan jäseniä.

Sellaiset tarinat kiinnostavat kyllä huolestunutta 46 prosenttia, mutta tuskin epäilevää 45 prosenttia. He voivat kysyä, miksi suomalaisten pitäisi luopua autoista sen takia, että grönlantilaisen hylkeenmetsästäjän pyyntikausi on lyhentynyt.

Miten ilmastosta voitaisiin kertoa niin, että tieto tavoittaisi myös epäilijät? Pitäisikö tietoa tarjota enemmän? Ei välttämättä. Kahtia jakautuneessa ilmapiirissä vaikutus on helposti päinvastainen: ihmiset syyttävät mediaa aivopesusta.

Ilmastonmuutoksesta on tullut identiteettipolitiikkaa, ja se tekee järkevästä keskustelusta melkein mahdotonta.

Epäilijät pitävät kaikkia ilmasto­toimia ”punavihreänä ilmastohysteriana”. Huolestuneet taas vaativat nopeita ja radikaaleja tekoja ja vahtivat samalla tarkasti sitä, miten ­ilmastonmuutoksesta saa puhua.

Kaksi kuplaa on niin kaukana toisistaan, ettei niiden välillä ole edes huutoyhteyttä. Siksi suurin osa kiistoista käydään huolestuneiden joukossa, joka on suunnilleen samaa mieltä perusasioista mutta vähän eri mieltä jostain pikkujutusta.

Ilkeily ja hyökkäily on tehnyt ilmastokeskustelusta niin tympeää, ettei siihen tee mieli osallistua. Itsekin olen jättänyt julkaisematta aiheesta jo monta kolumnia.

Mutta, kun en kerran osaa pysyä hiljaa, kerron, mitä asiasta ajattelen. Tämä on teille, 45 prosenttia!

Suomalaiset ovat minusta aika ristiriitaisessa tilanteessa, sillä ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat tähän asti olleet meille hyviä.

Keväällä julkistettiin Stanfordin yliopistossa tehty tutkimus, joka ohitettiin Suomessa yllättävän vähällä huomiolla. Tutkimuksen mukaan Suomen bruttokansantuote henkeä kohti kasvoi ilmaston lämpenemisen takia 48 prosenttia vuosina 1961–2010.

Varmaan joitain hyötyjä tulee jatkossakin, vaikka medialla onkin tapana listata lähinnä uhkia ja riskejä. Ja ovathan lämpimät päivät todella kivoja, terassikelit.

Ilmastoaktivistit osaavat joskus olla niin ärsyttäviä, ettei mikään olisi hauskempaa kuin todeta heidän vouhottavan turhia – mutta eihän tämä niin mene.

Vaikka asiasta kuorisi kaiken ­moraaliposeerauksen ja poliittisen korrektiuden, ilmastonmuutosta vastaan pitää toimia.

Koska: Suomi ei ole maailmassa yksin, eikä hätä pysähdy Suomen rajoille. Vuosi 2015 oli pientä esi­makua pakolaistulvasta, jonka iso ilmasto­kriisi aiheuttaisi.

Lisäksi: Kun ilma alkaa kuumeta, kukaan ei tiedä, mitä siitä seuraa. Jos emme pysty ennustamaan säätä varmasti edes ensi viikolle, kuka tietää, mitä vaikkapa viiden asteen lämpeneminen Suomessa aiheuttaisi – ei kukaan.

Ja lopuksi: Jos katsoo avaruudesta otettua valokuvaa ilmakehäksi kutsutusta ohuesta sinisestä nauhasta, joka on maapallomme ainoa suoja avaruuden lämmötöntä pimeyttä vastaan, sen kanssa ei todellakaan huvita lähteä pelleilemään.

Siinä kuplassa olemme nimittäin kaikki yhdessä.

Oikaisu 7.10.2019 klo 17.00: Viittauksessa Stanfordin yliopiston tutkimukseen bruttokansantuote korjattu bruttokansantuotteeksi henkeä kohti. Kirjoittaja on Kuukausiliitteen toimittaja.