Digitaalinen suursiivous tuo tasapainon elämään

Vanhempien sukupolvien tekno­logian käyttö­tavoista kannattaa ottaa mallia. Puhelimet kaivetaan esiin vain silloin, kun niillä soitetaan tai niitä tarvitaan tiettyyn tehtävään, esimerkiksi tiedonetsintään netistä. Puhelimiin ei tulvi jatkuvia, tarpeettomia ilmoituksia epä­olennaisista tapahtumista sosiaalisessa mediassa. Insta­gramia, Youtubea tai Facebookia ei selailla tunti­kausia, ilman päämäärää. Läppäreitä ei kanneta sänkyyn.

Tämä muistuttaa muitakin sukupolvia siitä, kuinka teknologiaa voi käyttää omilla ehdoillaan. Tekno­logialle piirretään selvät rajat eikä sen anneta määrittää liikaa arkipäiväistä elämäämme.

Teknologian käytön rajat kuitenkin hämärtyvät helposti. Internet ja sosiaalinen media ruokkivat luontaista sosiaalisuuttamme ja uteliaisuuttamme. Jatkuva laitteilla näpertäminen ja viestittely luo kuitenkin myös vahingollisia palautekehiä. Odotamme somepäivityksillemme huomiota ja sosiaalista hyväksyntää. Huomion saaminen vapauttaa kehossamme dopamiinia, mielihyvää tuottavaa hormonia, joka koukuttaa. Olemmekin vähän aikaa tyytyväisiä, kun julkaisumme saavat klikkauksia ja tykkäyksiä. Mutta sitten huomionkipeä mielemme puskee meidät takaisin palautekehään – selaamaan ja lähettämään lisää viestejä.

Läsnäolomme sirpaloituu todellisuuksien välillä: sen, jossa fyysisesti olemme ja sen, johon viestimme älylaitteiden kautta.

Moni on jo havahtunut määrittelemään rajoja digiviestinnälle. Digimaailmasta pidetään vapaapäiviä. Sosiaalisen median käytölle asetetaan päivittäisiä aikarajoja. Puhelimet jätetään toiseen huoneeseen, kun paneudutaan laatuaikaan läheisten kanssa. Jotkut ovat palanneet käyttämään yksinkertaisempia mobiililaitteita, kuten Nokian 3310-peruspuhelinta, joka sopii parhaiten soittamiseen – ei netin selaamiseen tai somen päivittämiseen.

Mutta me myös tarvitsemme teknologiaa sekä vapaa-ajalla että töissä. Teknologia tekee monella tapaa elämästämme helpompaa, viihdyttää ja helpottaa yhteydenpitoa. Tasapainottelu digitaalisen riippuvuuden sekä hallitun hyöty- ja huvikäytön välillä on vaikeaa.

Digitaalisen minimalismin peri­aatteet voivat auttaa löytämään tasa­painon. Alan asiantuntija, professori Calvin Newport kehottaa luomaan tarkan filosofian teknologian käyttöön. Oma teknologiafilosofiamme ohjaa, mitä digitaalisia työkaluja käytämme, milloin ja mihin tarkoitukseen. Filosofia auttaa meitä käyttämään digiaikamme toimintaan, joka tukee arvovalintojamme ja tavoitteitamme elämässä.

Digitaalisen minimalismin ydinajatus on yksinkertainen: vähemmän on enemmän.

Lähestymistavan toteutus alkaa digitaalisella suur­siivouksella. Siivous auttaa luomaan terveemmän suhteen teknologiaan ja käyttämään aikaa mielekkääseen, iloa tuottavaan toimintaan ilman digitaalisia laitteita. Suursiivouksessa irrottaudutaan mahdollisimman paljon digitaalisista työkaluista ja opetellaan käyttämään niitä uudestaan hallitusti, askel kerrallaan. Tavoite on maksimoida digimaailmasta saatava huvi ja hyöty sekä minimoida haitat. Silloin otamme vastuun ajastamme ja määritämme teknologian käytölle selkeät rajat.

Digitaalisen minimalismin peri­aatteet muistuttavat japanilaisen tavaranhallinta-asiantuntijan Marie Kondon oppeja: säästä vain sellainen, joka tuottaa iloa. Silloin tilaa jää merkityksellisille ja kauniille asioille kaikenkarvaisen kuonan sijaan.

Minimalismin ilosanoma kuulostaa houkuttelevalta. Vakiintuneista tavoista on kuitenkin vaikea päästä eroon. Vaikeutta lisää, etteivät digipalvelut halua päästää meistä irti.

Toteutamme huomaamattamme teknologiajättien unelmaa: tuijotamme hohtavia näyttöjä loputtomiin ja luomme ilmaista sisältöä yrityksille. Ne myyvät huomiomme mainostajille, jotka tyrkyttävät meille ideologioitaan ja usein epäeettisesti tuotettua tavaraa – ja uusia digitaalisia sovelluksia ja laitteita, joihin voimme tuhlata rahamme.

Onkin yhä tärkeämpää valita, mihin haluamme käyttää aikamme ja missä todellisuudessa tahdomme olla läsnä. Digitaalisen teknologian mielekäs käyttö vaatii tietoisia päätöksiä. Päätösten ja valintojen tekemisestä tulee sitä vaikeampaa, mitä syvemmälle uppoamme digitaalisen maailman suohon.

Kirjoittaja on apulaisprofessori University of Illinois’ssa Chicagossa Yhdysvalloissa.