Politiikan keskikentällä ei ole tungosta, koska vaalit voitetaan nykyään muualla

Poliitikon osaamisesta ei ole paljon hyötyä, jos hän ei kykene voittamaan vaaleja.

Vielä 1990-luvulla tarjolla oli hyvä neuvo: mene keskelle. Tämä päti erityisen hyvin kaksipuoluemaissa, joissa valta saatettiin saavuttaa hyvinkin pienellä erolla kilpailijaan.

Yhdysvalloissa Bill Clinton onnistui samaan aikaan puhuttelemaan puoluekannastaan epävarmaa politiikan keskikenttää ja houkuttelemaan demokraateille uskolliset mustat äänestäjät uurnille.

Britanniassa Tony Blair siirsi työväenpuoluetta vasemmalta keskelle. ”New Labour” -projekti onnistui palauttamaan puolueen valtaan pitkän tauon jälkeen.

Sama suuntaus oli vallalla myös Suomen kaltaisessa monipuoluemaassa. Suurimmat puolueet edustivat keskustavasemmistoa, keskustaa ja keskustaoikeistoa.

Tungos keskustassa on vähentynyt parissakymmenessä vuodessa.

Yhdysvalloissa Donald Trump puhuu uskollisille kannattajilleen eikä keskikentän epävarmoille.

Demokraatit valitsevat Trumpin haastajan alkuvuonna alkavissa esivaaleissa. Kyselyjen kärjessä on nyt senaattori Elizabeth Warren, joka sikäläisellä asteikolla kuuluu kirkkaasti vasemmistoon.

Britanniassa Boris Johnson ei edellisten konservatiivijohtajien tavoin kärsi jakautuneesta puolueesta. Hän on siivonnut EU-eron vastustajat syrjään.

Johnsonilla on vastassa työväenpuolueen Jeremy Corbyn, pitkään aikaan punaisin puoluejohtaja. Hänkään ei tosin ole EU-fani, koska hän näkee unionin edustavan kapitalismia.

Suomi ei edelleenkään ole poliittisesti niin jakautunut kuin moni muu länsimaa. Täällä saadaan yhä vaalien jälkeen kasaan enemmistöhallitus.

Silti aika on muuttunut. 1990-luvun suuret puolueet eivät onnistu enää saamaan edes 20 prosentin kannatusta vaaleissa.

Varsinkin nuorten joukossa suosittuja ovat perussuomalaiset ja vihreät, jotka eivät kalasta toistensa apajilla.

Viestejä tulvillaan olevassa maailmassa menestyy se, joka pystyy nopeasti toistamaan väitteensä ja erottumaan muista.

Tällaisia vaiheita on ollut aiemminkin. Parilla yksinkertaisella kysymyksellä voi jälleen päätellä, mikä on kunkin poliittinen viiteryhmä.

Ryhmässä mielipiteet yhdenmukaistuvat. Jos haluaa kavereita, ei kannata sanoa, että asiat ovat monimutkaisia.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimituksen esimies.