Uusi oppiaine ei ole ratkaisu teknologiaosaamisen vahvistamiseen

Lisääntynyt huoli suomalaisen teknologiaosaamisen tasosta on herättänyt mediassa runsaasti keskustelua. Keskiöön on nostettu erityisesti käsityö, joka pohjautuu aiemmin pääosin erillisinä opetettujen teknisen työn ja tekstiilityön sisältöihin. Samaan aikaan oppiaineen uudistamisen kanssa myös käsityön tuntimäärää erityisesti yläkoulussa on vähennetty.

Muutos herättää aiheellisesti huolta sekä teknisen työn että tekstiilityön opettajien keskuudessa. Ratkaisuksi on esitetty teknisen työn eriyttämistä takaisin omaksi oppiaineekseen ja teknologiakasvatuksen sisällyttämistä tähän (HS 12.11.)https://www.hs.fi/paivanlehti/12112019/art-2000006304351.html.

Teknologiakasvatus on kuitenkin teknistä työtä huomattavasti laajempi osaamisalue. Sen tavoitteena on kehittää teknologista ymmärrystä laajasti siten, että lapset ja nuoret kykenevät toimimaan teknologisessa yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa.

Teknologian rajaaminen omaksi oppiaineekseen teknisen työn kylkeen on ristiriidassa laaja-alaisen teknologiakasvatuksen tavoitteiden kanssa. Pahimmillaan se yksipuolistaa käsitystä teknologiasta, vahvistaa teknologia-alojen sukupuolittuneisuutta ja kaventaa teknologiaosaajien joukkoa entisestään. On selvää, etteivät vain teknisestä työstä kiinnostuneet lapset ja nuoret riitä vastaamaan yhä voimakkaammin kasvavaan teknologiseen osaamistarpeeseen kaikilla aloilla.

Ehdotus teknisen työn ja teknologian oppiaineesta sisältää näkemyksen teknologiakasvatuksesta vain matemaattis-luonnontieteellisten sisältöjen sovelluskenttänä. Tämä ei suinkaan ole uusi ajatus. Jo 1990-luvulla erityisesti Yhdysvalloissa kehittyi lähestymistapa, jossa teknologiakasvatusta opetetaan luonnontieteiden, matematiikan ja insinöörialojen yhteydessä.

2010-luvulle tultaessa alan tutkimus on kuitenkin osoittanut, ettei tämä lähestymistapa ole riittävä, sillä se sivuuttaa teknologiakasvatuksessa keskeisen uutta luovan ajattelun kehittämisen. Taiteisiin, käsityöhön, muotoiluun ja humanistisiin tieteisiin liittyvä osaaminen on keskeistä myös teknisillä aloilla. Lisäksi näkökulmien avartaminen mahdollistaa laajemman osaajajoukon kiinnostumisen teknologioiden mahdollisuuksista jo koulutuksen varhaisilta asteilta lähtien.

Laaja-alaisuuden tavoite näkyy uudessa opetussuunnitelmassa, jossa teknologiaan liittyvän osaamisen kehittäminen kuuluu arvoperustasta lähtien lähes kaikkeen toimintaan perusopetuksessa. Suomalainen opetussuunnitelma ja opettajankoulutus pohjautuvat pitkäjänteiseen ja systemaattiseen tutkimukseen.

Esimerkiksi Helsingin yliopiston käsityötieteen tutkimusryhmässä on osoitettu, että laaja-alainen teknologiakasvatus innostaa poikia ja tyttöjä yhtäläisesti. Se tukee sekä yleisopetuksen että erityisen tuen piirissä olevien oppilaiden teknologisen ymmärryksen ja ohjelmoinnillisen ajattelun, uutta luovan ongelmanratkaisun, yhteistyötaitojen sekä muiden, kaikilla aloilla keskeisten tulevaisuuden taitojen kehittymistä.

Juuri näitä osaajia tarvitsemme Suomen kilpailukyvyn turvaamiseksi ja globaalin hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Maria Clavert

teknologiakasvatuksen työelämäprofessori, Aalto-yliopisto

Kaiju Kangas

teknologiakasvatuksen apulaisprofessori, Helsingin yliopisto

sekä 13 muuta alan keskeistä professoria ja toimijaa Suomessa

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitushttp://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.