
Suomessa on sodittu polvesta toiseen.
Lapsuudessani oli kaksi tärkeää miestä: isä ja äidinisä, molemmat sodan käyneitä. Suvussani kulkenut nimikin on sotilasperua, kuten moni nimi Suomessa. J. L. Runebergin Sotilaspoika vuodelta 1860 on tunnetuimpia sotarunojamme. Paavo Cajanderin käännöksessä sanoin Mun isän’ oli sotamies alkavassa runossa poika odottaa 15-vuotispäiväänsä, jotta pääsisi sotaväkeen. Runon lapsikertojan isä, isoisä ja isoisoisä olivat kaatuneet eri sodissa.
Isäni ei ehtinyt talvisotaan, jatkosotaan jo kyllä (isäni olisi voinut ikänsä puolesta olla isoisäni). Huhtikuussa 1940 hänestä tuli mosuri, jalkaväen sotamies. Alokasajan vihkoonsa tuolloin 19-vuotias isäni kirjoitti rehvakkaita vitsejä ja piirteli kuvia naisista. Vihon vitsit loppuvat vuoteen 1941. Sinä kesänä isän rykmentti marssi itään. Inttivihon lopussa on kaksi aukeamaa mosuritoverien nimiä. Monen kohdalla on raksi. Isän sotaväkiaika kesti neljä ja puoli vuotta. Aika ihme, ettei raksi osunut hänen kohdalleen.
Väitetään, että sotapolvi ei puhunut sodasta. Isäni kyllä puhui. Yleensä me puhuimme kyllä muusta: postimerkeistä, Tarzanista tai mattojen tamppaamisesta. Isän sotajutut tapahtuivat aina Kannaksella. Muistanko ne oikein, pitivätkö ne edes kutiaan? Yhdessä niistä isä on lähettinä ratsun selässä, kun tulitus alkaa. Mihin päästä suojaan? Isä pelkää, painautuu hevosen harjaa vasten ja kuiskaa sen korvaan: Mennään kotiin.
Mistä tarina kertoo? Ajattelen tarinan nyt niin, että kuiskaus hevosen korvaan oli pieni yritys ottaa kohtalo omiin käsiin, toimia aktiivisesti. Sodassa rivimies ei voi oikein määrätä kohtalostaan. Ja kotiin myös päästiin, tai ainakin omien pariin. Kiitos hevosen.
Isän sotajutuissa ei koskaan kuoltu eikä tapettu, eikä niissä ollut sankareita. Ne jutut kerrottiin kai muualla, kun naisia ja lapsia ei ollut kuulemassa. Isän sotajutuissa ei ollut Sven Dufvan hullunrohkeutta tai Antero Rokan kaltaisia tappokoneita. Isän sotajutuissa korostui aina selviäminen, ihmeenkin kautta.
Siitä on monessa asiassa lopulta kyse.
Pitää selvitä asuntolainasta, selvitä vanhemmuudesta, selvitä työviikosta, selvitä kotiin. Selvitä elämästä hengissä.
Kirjoittaja on HS:n elokuvatoimittaja.
- Kolumnit Seuraa
- Historia Seuraa
- Jatkosota Seuraa
- Sota Seuraa
- Suomi Seuraa
- Veli-Pekka Lehtonen Seuraa
Kommentit