Iranin kriisi vaarantaa ydinaseriisunnan

Iranin ydinsopimus on Euroopan unionin suurin ulkopoliittinen saavutus, ja se on nyt hautautumassa.

Iran on ilmoittanut, että maa ei enää noudata mitään vuonna 2015 voimaan tulleen ydinsopimuksen rajoituksia. Toivoa antaa, että Iran sallii Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n tarkkailijoiden jäädä maahan. Siten Iran ei vielä virallisesti lähde sopimuksesta.

Iran on jo aiemmin ottanut askelia kohti ydinasesopimuksesta irtautumista. Näin on varoitettu, että Iran ei voi olla ainoa sopimusta noudattava osapuoli.

Muut sopimuksessa mukana olevat maat – Britannia, Kiina, Ranska, Saksa ja Venäjä – ­eivät ole voineet toteuttaa velvoit­teitaan Yhdysvaltojen Iranille asettamien ­pakotteiden vuoksi. Pakotteet koskevat kaikkia, jotka jatkavat kaupankäyntiä ­Iranin kanssa.

Sopimuksen alkuperäisiin allekirjoittajiin kuulunut Yhdysvallat irtautui sopimuksesta toukokuussa 2018. Presidentti Donald Trump perusteli ratkaisua sillä, että sopimus ei takaa Iranin ydinaseettomuutta, koska osa rajoituksista raukeaa ajan myötä. Iranilaiskenraali Qassim Suleimanin surman jälkeistä Iranin kostoiskua keskiviikkona kommentoidessaan Trump korosti, että Iranin ei tule koskaan saada ydinaseita.

Asiantuntijoiden mukaan nykyinen sopimus takaa juuri tämän. ­Iranin ydinohjelma on rajoitettu rauhanomaiseen ydinteknologian käyttöön, ja ydinsulkusopimuksen allekirjoittajamaana Iran on sitoutunut ydinaseettomuuteen.

Uuden sopimuksen laatimiseen tuskin on edellytyksiä niin kauan kuin Trump lupaa vain lisää sank­tioita eikä tarjoa Iranille lainkaan neuvottelutilaa.

Ydinsopimuksella on poistettu ja rajoitettu Iranin mahdollisuuksia kehittää ydinaseita, ja samalla on luvattu asteittaisia helpotuksia maahan kohdistuviin talouspakotteisiin.

Sopimuksen tultua voimaan ­Iranin talous kohentui, ja suomalaisetkin yritykset tulivat maahan.

EU:n tavoitteena oli Iranin liit­täminen kansainväliseen yhteisöön. Alkuun tavoite näytti olevan to­teutumassa, mutta nyt se on ­kauempana kuin koskaan. Miltei kaikki ulkomaalaiset yritykset ovat poistuneet Iranista, ja maan eris­täminen on lähes täydellistä muun muassa kansainvälisten pankki­yhteyksien puuttumisen vuoksi.

Iranissa on parlamenttivaalit helmikuussa ja presidenttivaalit ensi vuonna. Tilanteen kiristymisen vuoksi sopimusta vastustavien kovan linjan edustajien odotetaan voittavan kummatkin vaalit. Nykyisessä ilmapiirissä ydinsopimusta puolustavien maltillisten ehdokkaiden on vaikea saada kannatusta.

Euroopan unioni oli Iranin ydinsopimuksen syntymisessä tärkeä ­tekijä, ja juuri sellaista vahvaa ulkopoliittista roolia EU on pitkään etsinyt. Unioni koordinoi kahdentoista vuoden ajan sopimusneuvotteluja suurvaltojen välillä ja onnistui saamaan Iranin ja Yhdysvallat samaan neuvottelupöytään. Jos ydinsopimus nyt kaatuu, EU:n toiveet vahvasta ulkopoliittisesta roolista kariutuvat pitkäksi aikaa.

Iranin ydinsopimus oli ainutlaatuinen esimerkki diplomatian merkityksestä ydinaseriisunnalle.

Sopimuksen kaatuminen vie diplomatialta uskottavuutta ja raivaa tietä sotilaallisille ratkaisuille. Kun presidentin vaihtuminen Yhdysvalloissa voi irrottaa maan aiemmista sopimuksista, kuten nyt on nähty, voidaan kysyä, suostuuko esimerkiksi Pohjois-Korea koskaan tekemään sopimusta ydinaseiden poistamiseksi Korean niemimaalta.

Lähi-idässä kehitys voi johtaa siihen, että ydinaseet leviävät sekä Saudi-Arabiaan että muille lähi­alueille. Myös Japanin, Etelä-Korean ja Australian kaltaiset ydinaseettomat maat pohtivat turvallisuuttaan.

Ydinsopimuksen kaatuminen voi merkitä monenkeskisen sopimisen eli multilateralismin loppua. Kansainvälinen yhteistyö ja moni­kansalliset sopimukset ovat sitoneet valtioita yhteisiin sääntöihin.

Erityisen tärkeitä säännöt ovat ydinaseiden hallinnassa. Vuonna 1970 voimaan tullut ydinsulku­sopimus on rajoittanut ydinaseiden leviämistä maailmassa. Sopimus täyttää keväällä 50 vuotta, ja juhlakokouksen on tuolloin määrä vahvistaa sopimukseen sitoutumista.

Jos Iranin ydinsopimus raukeaa, se vaarantaa myös ydinsulkusopimuksen tulevaisuuden.

Tarja Cronberg

Kirjoittaja on erikoistutkija Tukholman kansainvälisessä rauhantutkimusinstituutissa (Sipri) ja Suomen rauhanliiton puheenjohtaja.