Susipolitiikan tulee nojautua tieteeseen eikä pelkoon

Suomessa käytävä susikeskustelu perustuu tällä hetkellä osin virheellisiin käsityksiin. Uhanalaisen eläimen metsästämisellä ei tieteellisen tiedon mukaan ole saavutettavissa minkäänlaisia hyötyjä, pikemmin sillä voidaan entisestään vaikeuttaa ihmisten ja susien yhteiselon kehittymistä myönteisemmäksi.

Uhanalaisen suden uusi hoitosuunnitelma julkaistiin marraskuussa. Sitä on kiitelty hyvistä linjauksista susipopulaation elinvoimaisuuden palauttamiseksi.

Syksyllä keskusteluissa kuitenkin vaadittiin niin sanotun kannanhoidollisen metsästyksen sallimista susikannan säätelemiseksi, sekä uusia ”luotettavampia” laskelmia susikannoista. Kaksi itäsuomalaista kansanedustajaa on jopa tehnyt kantelun susista oikeusasiamiehelle. Siinä muun muassa esitetään susien ampumista niiden eksyttyä pihapiiriin. Esitetyille vaatimuksille ei ole tieteellisiä perusteita.

Sudet liikkuvat laajalla alueella, joten maallikko helposti arvioi samat sudet eri yksilöiksi. Luonnonvarakeskuksen arviot perustuvat edellisen talven havaintoihin, dna-analyyseihin, kuolleisuustilastoihin ja pantasusien liikkeisiin. Ei ole syytä epäillä niiden luotettavuutta.

Susi on älykäs ja arka eläin, joka välttää ihmistä jos vain voi. Se on myös utelias, joten joskus se ajautuu ihmisten asuinalueille. Mikäli susi ammutaan heti pihapiiriin eksyttyään, se ei ehdi oppia välttämään niitä.

Tutkimusten mukaan luvallinen metsästys ei lisää susien sietämistä, vaan aikomukset salametsästää lisääntyvät ja siitä tulee myös hyväksytympää. Kotieläinvahinkojen määrä voi tällöin jopa kasvaa, sillä susien laumadynamiikka häiriintyy ja ruoanhankinta vaikeutuu.

Susipelko on opittua, ja sitä lietsotaan liioitelluilla tarinoilla. Susi ei kuitenkaan ole uhka ihmisille; se ei ole vahingoittanut ketään vuoden 1882 jälkeen. Aidosti vaaraa aiheuttavia yksilöitä on aina voinut poistaa.

Lajin vaarallisuus ihmiselle ei voi olla lajin suojelun kriteeri. Maailmalla suojellaan paljon vaarallisempiakin eläimiä, kuten leijonia, tiikereitä ja valkohaita.

Sudella on tärkeä rooli ekosysteemin huipulla. Ilman suurpetoja haaskansyöjäeläimet joutuvat ahdinkoon ja eläintaudit leviävät. Lajien muodostamien monimutkaisten ekosysteemien tasapainoa ei saa horjuttaa, sillä seuraukset voivat olla arvaamattomia ja peruuttamattomia.

EU-tuomioistuin linjasi lokakuussa, ettei kannanhoidollista metsästystä uhanalaiselle lajille tule sallia, ellei ole vahvaa tieteellistä näyttöä luvanvaraisen metsästyksen myönteisestä nettovaikutuksesta kannan kokoon. Tällaista näyttöä ei ole Suomessa esitetty.

Susipolitiikan tulee perustua tutkittuun tietoon. Susien aiheuttamien haittojen ehkäisyssä tulee siirtyä ei-tappaviin menetelmiin, ja yhteiskunnallista panostusta susiin kohdistuvien asenteiden parantamiseksi tulee lisätä ja tutkijoiden häirintään pitää puuttua. Susi kuuluu Suomen luontoon. Meidän tulee löytää keinot ihmisen ja suden sopuisaan yhteiseloon.

Johanna Kohvakka

puheenjohtaja, Tieteen ja teknologian vihreät ry

Tea Törmänen

eläinten käyttäytymistieteiden maisteri, Espoon tieteen ja teknologian vihreät ry


Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa https://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/https://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.