Suurvaltapolitiikan ymmärrys tuo vakautta

Suomen hallitus käynnisti viime syksynä valmistelut sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisen että puolustuspoliittisen selonteon laatimiseksi. Selontekoja voidaan pitää kokonaisvaltaisina tilannekatsauksina, jotka hahmottavat ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimintaympäristön.

Selontekokäytännöllä on pyritty siihen, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjasta syntyisi mahdollisimman laaja poliittinen yhteisymmärrys. Tarkoituksena on myös viestittää Suomen nykyisen ja tulevan turvallisuuspolitiikan strategisia suuntia sekä kotimaan toimijoille että ulkomaisille tarkkailijoille.

Suomen poliittinen linja rakentuu pitkälti selonteoissa hahmotetun maailmankuvan ympärille. Tulevia selontekoja valmistellaan yhä vaikeammin ennakoitavien laajojen turvallisuuspoliittisten kysymysten keskellä. Tuore esimerkki on Iranin ja Yhdysvaltojen suhteiden kärjistyminen. Suurvaltapolitiikan synnyttämät negatiiviset kierteet – kuten voimapolitiikan käytön yleistyminen ja kansainvälisten sopimusten heikentyminen – ovat kiristäneet kansainvälistä toimintaympäristöä.

Suomen kannalta erityisesti Euroopan turvallisuustilanteen heikentyminen Ukrainan sodan seurauksena on ollut huolestuttavaa. Olosuhteet ovat muuttuneet ratkaisevasti, kun kylmän sodan jälkeinen geopolitiikka on tuonut Naton ja Venäjän rajan Itämeren alueelle. Samalla suurvaltapolitiikan jännitteet ja niihin liittyvät riskit ovat tulleet aiempaa lähemmäs Suomea.

Viime vuosina Suomen turvallisuuspolitiikan ytimessä on ollut aktiivinen vakauspolitiikka. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö nosti käsitteen esiin vuoden 2015 uudenvuodenpuheessaan, ja sittemmin se on kirjattu niin vuoden 2016 ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon kuin vuoden 2017 puolustusselontekoonkin. Käsite on myös Sanna Marinin (sd) hallituksen ohjelmassa.

Käytännössä aktiivinen vakauspolitiikka on tarkoittanut joustavia diplomatian keinoja, joiden avulla pyritään tasapainottamaan ulkoisia sotilaallisia uhkakuvia ja välttämään alueellisten jännitteiden kiihdyttämistä. Aktiivisessa vakauspolitiikassa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ratkaisut ovat olleet yhdistelmä tietoisia valintoja ja olosuhteiden synnyttämiä mahdollisuuksia.

Näiden periaatteiden mukaisesti Suomen valtiojohto on viime vuosina noudattanut kahden raiteen turvallisuuspolitiikkaa.

Ensinnäkin Suomi pyrkii siihen, että kynnys hyökätä sitä vastaan olisi korkea ja että sotilaallisessa eskalaatiossa Suomi voisi saada ja antaa sotilaallista tukea. Mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä ja Suomen puolustuspolitiikan kansainvälistyminen ovat kiinteä osa varautumista.

Toinen raide jättää oven auki Euroopan turvallisuusilmapiirin parantumiselle ja pyrkii siten ylläpitämään aktiivista vuoropuhelua. Tätä ilmentävät muun muassa aktiivinen diplomatia suurvaltojen kanssa sekä Suomen panos suurvaltojen välisen luottamuksen parantamiseksi.

Kansainvälisesti yhteistyökykyinen ja yhteistyöhaluinen Suomi, joka ylläpitää itsenäistä puolustusta, on toistaiseksi luovinut ketterästi suurvaltapolitiikan murroksissa.

Suomalainen vakauspolitiikka joutuu kuitenkin sopeutumaan ympäristöönsä, ja sen mahdollisuudet ohjailla kansainvälisiä suuntauksia ovat rajalliset. Siksi Suomi on jatkuvasti alttiina sille, mihin suuntaan suurvaltapolitiikka kehittyy.

Vakausajattelulla on pitkät juuret suomalaisessa turvallisuuspolitiikassa. Kylmän sodan aikana se tarkoitti puolueettomuuspolitiikkaa ja pyrkimystä pysyä erossa suurvaltojen ristiriidoista. Vakauspolitiikan luonne on muuttunut, kun maailman moninapaistuminen ja EU-jäsenyys ovat tuoneet suurvaltapolitiikan selvemmin osaksi Suomen turvallisuuspolitiikkaa.

Tulevissa selonteoissa joudutaan varautumaan siihen, että vakaus kytkeytyy lähialueiden ja Euroopan turvallisuustilanteen ohella yhä enemmän myös maailmanpolitiikan voimasuhteiden muutoksiin. Oman diplomatian harjoittamisen lisäksi on etsittävä kumppaneita ja yhteisiä linjoja erilaisissa koalitioissa ja Euroopan unionissa.

Suomen etujen kannalta tärkeää maailmanjärjestystä muovataan päivittäin. Suurvaltapolitiikan ymmärrys ja pyrkimykset vaikuttaa suurvaltapolitiikan toimijoihin muodostavat yhä ratkaisevamman osan Suomen turvallisuutta.

Henri Vanhanen

Kirjoittaja on nuorempi tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.