Politiikassa näyttää toimivan uudenlainen broilerikasvattamo - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Kolumni

Politiikassa näyttää toimivan uudenlainen broilerikasvattamo

Erityisavustajan työstä on tullut veteraanipoliitikkojen turvaverkko ja nuorempien ponnahduslauta.

Julkaistu: 23.1. 2:00, Päivitetty 23.1. 7:18

 Politiikassa on tapahtunut sukupolven­vaihdos, kun 1970-luvulla alalle tulleet ovat jääneet pois tai ainakin syrjään. He onnistuivatkin pysymään pitkään vallassa kiinni; varmaan siksi, kun olivat niin lahjakas joukko.

Politiikka oli ennen houkutteleva vaihtoehto sukupolvensa kunnian­himoisimmille tyypeille, sellaisille kuin Erkki Liikanen, Paavo Väyrynen tai Ben Zyskowicz.

Vallan syrjään pääsi jo nuorena, ja edessä kimmelsivät poliittiset virkanimitykset ja palkkiovirat. Nopeakasvuista poliitikkolajia alettiin kutsua poliittiseksi broileriksi.

Sen jälkeen politiikan houkutus oli pitkään vähäisempi, koska työpaikka alalla oli epävarma, julkisuus raastavaa eikä palkkakaan kovin ihmeellinen. Kuka hullu haluaa poliitikoksi? kysyi Ville Blåfieldin ja Reetta Rädyn kirja vuonna 2015.

Nyt politiikassa näyttää toimivan uudenlainen broilerikasvattamo.

Viime viikolla kerrottiin, että Sanna Marinin (sd) hallitus ei ole vähentänyt vaan päinvastoin lisännyt ministerien erityisavustajien määrää, vaikka suurta joukkoa oli perusteltu vuodenvaihteessa päättyneen EU-puheenjohtajuuden lisätöillä.

Marinin hallituksella on 82 valtiosihteeriä ja muuta poliittista avustajaa. Heidän avukseen on nyt palkattu sihteereitä, joita mediassa on kutsuttu ”avustajien avustajiksi”.

Takavuosina puolueet pyörivät jäsenmaksuilla, mutta nyt puolueiden jäsenmäärät ovat romahtaneet, joten politiikan laskut pannaan veronmaksajien piikkiin.

Puoluetuki, kansanedustajien avustajat ja hallituksen erityisavustajat ovat kaikki osa samaa kehitystä, jossa puolueet ovat muuttuneet kansanliikkeistä vallankäytön asiantuntijaorganisaatioiksi.

Rahassa mitaten kyse ei ole isosta asiasta. Ministerien ja avustajien palkkoihin kuluu vuodessa noin 13 miljoonaa euroa. Jos työllisyysohjelmista tai sotesta saadaan näin vähänkin paremmat, raha maksaa itsensä takaisin moneen kertaan.

Politiikan pitääkin pystyä kilpailemaan osaajista. Nykyisen hallituksen avustajissa on kokeneita poliitikkoja, teräviä tutkijoita ja fiksuja nuoria maistereita. Se ei ole ihme, sillä moni avustaja ansaitsee enemmän kuin kansanedustaja.

Erityisavustajan työstä on tullut veteraanipoliitikkojen turvaverkko ja nuorempien ponnahduslauta. Tehtävään kuuluu lisäbonus: neljä vuotta erityisavustajana voi pätevöittää hyväpalkkaiseen työhön viestintätoimistossa.

Suomeen on syntynyt useita ”vaikuttajaviestintään” erikoistuneita yrityksiä, kuten Pohjoisranta, Ellun kanat ja Miltton. Niiden nimet löytyvät myös monen Marinin hallituksen avustajan cv:stä.

Vaikuttajaviestintä tarkoittaa sitä, että firmat lobbaavat poliitikkoja asiakkaidensa laskuun. Se onnistuu sitä paremmin, mitä läheisemmät suhteet lobbarilla on politiikkoihin, ja osalla ne ovatkin todella läheiset.

Esimerkiksi vihreiden kaikki kolme varapuheenjohtajaa saavat palkkansa viestintätoimistolta: Fatim Diarra Pohjoisrannasta, Jaakko Mustakallio Ellun kanoista ja Riikka Karppinen Milttonilta.

Edellisellä poliitikkopolvella oli omat suhmurointikeinonsa. Oli Tupolev-miehiä ja hyviä veljiä, koplailtiin asioita ja vietettiin kostean paikan leirejä Lapin kelomökeissä.

Nyt tilalle näyttää rakentuneen uusi kuvio. Sitä on vaikeampi määritellä, mutta sekin voi heikentää luottamusta politiikkaan.

Vallan ammattilaiset pyörivät politiikan, viestintätoimistojen ja median välillä sellaista vauhtia, että välillä on vaikea arvata, kenen suulla puhutaan tai kenen etuja ajetaan. Eikä asiaa auta, etteivät viestintätoimistot kerro asiakkaidensa nimiä.

Kun virittelin viime viikolla Twitter-keskustelua hallituksen avustajista, mielipiteet jakautuivat aika lailla odotusten mukaan.

Marinin hallituksen tukijoiden mielestä avustajat auttavat hallitusta välttämään edellisen hallituksen virheet – eikä unohdeta Anne Berneriä! Hallituksen vastustajien mielestä verorahoja heitetään hukkaan.

Perussuomalaiset on kyselyissä maan suurin puolue, joten luopuisiko se hallitukseen päästessään avustajista? Tuskinpa vain.

Politiikan vauhti on kiihtynyt ja vaatimukset kasvaneet. Hallituskaudesta on tullut neljän vuoden kujanjuoksu. Eivät poliitikot siitä ilman apua selviä.

Kirjoittaja on Kuukausiliitteen toimittaja.

Kuva: Mitro Härkönen

Seuraa uutisia tästä aiheesta