Kun olen ottanut vauvahaaveet puheeksi mukavan miehen kanssa, hän haluaakin kokeilla polyamorista suhdetta - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Lukijan mielipide

Kun olen ottanut vauvahaaveet puheeksi mukavan miehen kanssa, hän haluaakin kokeilla polyamorista suhdetta

Kolmekymppisiä naisia syyllistävä keskustelu vauvakadosta tuntuu toisinaan musertavalta.

Julkaistu: 2.2. 2:00, Päivitetty 2.2. 6:32

Nimimerkki Hitaasti ja epävarmasti Hämeessä (HS Mielipide 25.1.) kirjoitti koskettavan tarinan siitä, kuinka lapsihaaveet eivät kohtaa parisuhteessa.

Olen kolmekymppinen korkeasti koulutettu nainen, ja keskustelu vauvakadosta tuntuu minusta toisinaan musertavalta ja syyttelevältä. Ahdistusta lisää se, että minä olen aina ollut parisuhteessa se, joka on halunnut perustaa perheen, mies ei.

Minulla on laaja sosiaalinen verkosto, ja olen mukava ja pidetty ihminen niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Minun kanssani on helppo olla. En ole myöskään ihan tyhmä, ja pidän huolta ulkonäöstäni. Näilläkin asioilla on merkitystä pariutumisen kannalta.

Parisuhdehistoriani on kirjava. Se käsittää suhteita vuosien seurustelusta lyhyempiin suhteisiin. Olen ollut suhteessa sekä ikäisteni että hieman vanhempien henkilöiden kanssa. Kaikissa suhteissa olen pyrkinyt toimimaan oikein, antamaan tilaa sekä suostunut makuuhuoneessa toisen pyyntöihin.

Suhteet ovat menneet aina hyvin – siis hyvin siihen asti, kunnes olen ottanut lapsihaaveeni esille. Silloin olen aina saanut kuulla, että kumppanini ei halua sitoutua, hän haluaa kokeilla polyamorista suhdetta tai etteivät emotionaaliset kyvyt riitä perheen perustamiseen.

Pariutumisesta on tullut nykymaailmassa haastavaa ja kertakäyttöistä. Kaikki tuntuvat ajelehtivan vailla päämäärää.

Viimeisimmän epäonnistuneen lapsikeskustelun jälkeen tein eropäätöksen itse tietäen, että lapsihaaveeni viivästyy jälleen kerran. Joudun taas selvittämään tilannetta perheelleni ja katsomaan vierestä ystävien kasvavia vauvamahoja.

Olen halunnut olla jonkun äiti niin kauan kuin muistan. Lasten hankkiminen on tuntunut aina luonnolliselta osalta aikuisuutta, vaikka totuus on osoittautunut toiseksi.

Viimeisimmän eron jälkeen annoin itselleni luvan haaveilla perheen perustamisesta ihan yksin. Tiedän, että selviäisin, vaikka pätkätyöt ja suomalainen ydinperhehegemonia esteiltä näyttävätkin.

En halua vierittää taakkaa kolmekymppisten miesten harteille. Heillä näyttää olevan kokemusteni mukaan muutenkin raskasta, mutta ”Hitaasti ja epävarmasti Hämeessä” -kirjoittajan tapaan olen sitä mieltä, että miehiä ja poikia pitäisi kannustaa ja rohkaista perhe-elämään. Tällaisen muutoksen tulisi lähteä jo varhaislapsuuden kiintymyssuhteista.

Älkää syyllistäkö meitä kolmekymppisiä naisia. Me osaamme tehdä sen aivan itse. Suru lapsettomuudesta ja hedelmällisyyden lähestyvästä laskusta on mukana jokapäiväisessä arjessa muutenkin. Ja se pieni haikea ajatus, ettei minusta välttämättä tule koskaan kenenkään äitiä.

Lapseton äiti-ihminen

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Lukijan mielipide|On äärettömän surullista, jos hyvä ja turvallinen parisuhde päättyy sen takia, ettei kumppani uskalla ryhtyä isäksi

Seuraa uutisia tästä aiheesta