Voin jumpata ja syödä terveellisesti, mutta kuolinsiivoukseen en ryhdy - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Lukijan mielipide

Voin jumpata ja syödä terveellisesti, mutta kuolinsiivoukseen en ryhdy

Täytyykö meidän iäkkäiden kantaa huolta vielä hoiva-ammattilaistenkin jaksamisesta ja laukata kuntosaleilla ja digikursseilla, jottemme menisi huonoon kuntoon?

Kirjoittaja jättäisi kuolinsiivouksen omaisille.

Kirjoittaja jättäisi kuolinsiivouksen omaisille. Kuva: Teemu Salonen / Lehtikuva

Julkaistu: 16.2. 2:00, Päivitetty 16.2. 6:25

Helsingin Sanomien Usko Siskoa -palstalla kysyttiin, milloin saa tulla vanhaksi (9.2.). Samaa olen miettinyt itsekin. Milloin saa hellittää? Milloin saa hyvällä omallatunnolla vain olla?

Nämä kysymykset nousivat mieleeni, kun luin iäkkäiden vanhempieni luona kotihoidon toimintaperiaatteita. Silmääni osui termi ”kuntouttava ote”, joka kuului tarkoittavan sitä, ettei asiakkaan puolesta tehdä mitään, minkä hän itse pystyy tekemään. Melko kylmäävää minusta: tiskaa vain itse kuppisi, kun kerran pystyt ontumaan tiskipöydän luokse, kurkottele vain maitopurkki ja kaada itse kahviisi, jotta pysyt toimintakykyisenä. Niinkö?

Velvoite pysyä kunnossa on alkanut ärsyttää. Milloin tulemme sellaiseen ikään ja kuntoon, että voi odottaa jo jonkinlaista passausta? Täytyykö meidän iäkkäiden kantaa huolta vielä hoiva-ammattilaistenkin jaksamisesta ja laukata kuntosaleilla ja digikursseilla, jottemme menisi huonoon kuntoon? Luultavasti kuntomme heikkenee kuitenkin jossain vaiheessa, joten mitä kuntoilu hyödyttää? Emme me välttämättä kaadu vaivoja ja kustannuksia tuottamatta saappaat jalassa, vaikka treenaisimme kuinka.

Puuhakkaat ikätoverini ovat sisäistäneet yhteiskunnan toiveet ja luoneet jengipaineen – toki toiset ovat puuhakkaita luonnostaan. Mutta on meitä muitakin, jotka hissukseen potkivat vauhtia kiikkutuoliin ja katselevat kultaköynnöstä. On asioita, jotka on hoidettava, mutta mitään ylimääräisiä juoksuja ei enää tarvitse ottaa.

Kaikkein vastenmielisin jengipaineen luoma vaatimus on kuolinsiivouksen tekeminen. Että pitäisi vielä viimeisillä voimillaan hävittää irtain omaisuutensa, ettei vain mitään kippoja ja kuppeja jäisi perikunnan vaivoiksi! Voin minä velvollisuudentuntoisesti jumpata ja venytellä ja syödä terveellisesti, mutta kuolinsiivoukseen en ryhdy. Jos aikuiset ihmiset eivät jaksa yhtä huushollia tyhjentää, eipä se ole vainajan ongelma.

Helena Kaartinen

eläkeläinen, Hartola

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Usko Siskoa|Milloin saan yhteiskunnan silmissä tulla vanhaksi?