Äitini sairastui masennukseen, kun olin lapsi. Muistan elävästi tunnelman olohuoneessa: tiheän sumun ja epämääräisen möykyn rinnassa.
Vuosien varrella äidin oireilu on muuttanut muotoaan paniikkihäiriöksi, jonka takia hän ei pysty juuri poistumaan kotoa. Hän on kokeillut lääkkeitä, terapeutteja ja self-helpiä. Läheisenä olen tuntenut syyllisyyttä siitä, etten voi auttaa häntä enempää.