Masennuksesta kerrotaan sankaritarinaa, joka kuvaa todellista toipumista huonosti

Elämme minäkeskeisen hyvinvointipuheen aikaa, joka sysää vastuun toipumisesta yksilölle.

17.2.2020 2:00 | Päivitetty 17.2.2020 6:07

Äitini sairastui masennukseen, kun olin lapsi. Muistan elävästi tunnelman olohuoneessa: tiheän sumun ja epämääräisen möykyn rinnassa.

Vuosien varrella äidin oireilu on muuttanut muotoaan paniikkihäiriöksi, jonka takia hän ei pysty juuri poistumaan kotoa. Hän on kokeillut lääkkeitä, terapeutteja ja self-helpiä. Läheisenä olen tuntenut syyllisyyttä siitä, etten voi auttaa häntä enempää.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide