Kuva: Juhani Niiranen / HS
Sota oli jälleen tulossa.
Elettiin 1370-luvun loppua, ja Venetsian sekä Genovan kauppatasavallat olivat taas päätymässä konfliktiin, tällä kertaa Egeanmerellä sijaitsevan saaren hallinnasta.
Venetsia oli sotinut aiemminkin Genovan kanssa, ja kaupunki oli rahoittanut sotaretkiään pakottamalla rikkaat lainaamaan rahaa kaupungille. Näille velkakirjoille, prestiteille, kaupunki maksoi viiden prosentin korkoa.
Jos varakkailta venetsialaisilta uhkasi loppua käteinen, he saattoivat myydä velkakirjojaan eteenpäin. Mutta kun sota oli ovella, markkinoilla oltiin hermostuneita.
Ostajia pelotti niin, että sijoituksesta saatavan tuoton piti olla viiden sijaan yli 20 prosenttia, jotta velkakirja löysi ostajia.
Tarinan ensimmäinen opetus on se perinteinen: mitä isompi riski, sen suurempaa tuottoa sijoittajat vaativat.
Kun sota uhkaa, tänään syöty illallinen on arvokkaampi kuin jossain tulevaisuudessa odottava illallinen. Mitä synkemmältä tuleva näyttää, sitä ruhtinaallisemmin herkuttelun lykkääminen tulevaisuuteen pitää korvata.
Prosenttien pyörittely on kertomus myös siitä, kuinka paljon suhtautumisemme tulevaan on muuttunut.
Korot ovat maailmalla pudonneet kutakuinkin nollaan. Sen voi tulkita niin, että ihmiskunta ei ole koskaan suhtautunut tulevaisuuteen näin luottavaisesti.
Yalen yliopistossa tehty tuore tutkimus selvitti, miten korot ovat länsimaissa muuttuneet 1300-luvulta nykypäivään.
Kun markkinatalous alkoi vähitellen kehittyä Venetsian kaltaisissa paikoissa, reaalikorko eli korko, josta on poistettu ostovoiman heikkenemisen vaikutus, oli noin kymmenen prosenttia. Toissa vuonna reaalikorko oli tutkimuksen mukaan enää 0,4 prosenttia.
Käytännössä tämän voi tulkita tarkoittavan sitä, että olemme niin varmoja illallisen saamisesta, ettei sen lykkääminen enää juuri meitä haittaa.
Kaikki eivät ole samaa mieltä. Nykyisen korkopolitiikan arvostelijat sanovat, että keskuspankit pitävät korkoja keinotekoisen matalina. Taloutta elvyttääkseen keskuspankit ovat arvostelijoiden mukaan saaneet korot elämään omaa elämäänsä.
Toisaalta korkotason päätyminen nollaan on luonnollinen seuraus satoja vuosia jatkuneesta suuntauksesta. Persoonattomat rahamarkkinat sen kertovat: tulevaisuuteen voi luottaa.
Kirjoittaja on HS:n datadeskin esimies.
