Kriisipuhe tasoittaa tietä voimapolitiikalle - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Vieraskynä

Kriisipuhe tasoittaa tietä voimapolitiikalle

Kriisistä alkoivat ensin puhua liberaalin järjestyksen kyseenalaistajat. Nyt lännen kriisin korostaminen rajaa kansainvälisen järjestelmän kykyä uudistua ja sopeutua.

Julkaistu: 22.2. 2:00

Münchenin turvallisuuskonferenssissa viime viikolla läntisen maailman ulko- ja turvallisuuspolitiikan eliitti käsitteli ”lännettömyyttä” – tulevaisuutta, jossa länsimaisilla arvoilla, normeilla ja voimasuhteilla ei ole kansainvälisesti yhtä paljon painoarvoa kuin nykyisin. Samaan aikaan Suomessa valmistellaan ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa, jossa hahmotetaan lähitulevaisuutta Suomen näkökulmasta.

Keskustelua hallitsee vahva kriisikokemus: käsitys siitä, että suurvaltakilpailu ja voimapolitiikka ovat syrjäyttämässä liberaaleihin arvoihin ja normeihin perustuvan järjestyksen. Tällaisessa maailmassa pienten maiden liikkumatila pienenee ja mahdollisuus vaikuttaa vähenee. EU:n puolestaan on vaikea muuttua perinteiseksi suurvallaksi, vaikka paine saa unionin yrittämään sitä. EU:n ulkosuhteiden johtajan Josep Borrellin mukaan unionin on opittava janoamaan valtaa.

Kansainvälistä järjestelmää tulkitaan nyt herkästi kriisiperspektiivistä, mutta suurvaltojen voimapolitiikka ei koskaan kokonaan kadonnut eikä liberaali järjestelmä ollut täydellinen. Kriisipuhe itse asiassa vahvistaa siirtymää kohti voima­politiikkaa, sillä se muuttaa politiikkaa pyrkimykseksi sopeutua oletettuun kriisiin. Kriisipuhe alkaa toteuttaa ja vahvistaa itseään.

Kriisipuhetta kuultiin aluksi liberaalin järjestyksen kyseenalaistajilta. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov julisti vuonna 2017, että aika on ajanut liberaalin maailmanjärjestyksen ohi. Seuraavana vuonna ­Yhdysvaltojen ulkoministeri Mike Pompeo arvioi, että vanha maailmanjärjestys on pettänyt meidät kaikki. Populistinen oikeisto on ­oikeuttanut oman agendansa syyttämällä liberaaleja arvoja lännen heikkoudesta, ja samalla globalisaation vastainen sanoma on tavoittanut yhä uusia kuulijoita.

Vahva kriisikokemus kaventaa läntisten päättäjien näköalaa: huomio on kääntynyt läntisen arvo­yhteisön pelastamiseen, ei normipohjaisen monenkeskisen maailmanjärjestyksen säilyttämiseen ja uudistamiseen. Arvopohjaisen ulkopolitiikan ylikorostaminen saattaa osoittautua esteeksi liberaalin maailmanjärjestyksen normien hyväksymiselle globaalisti.

Demokratiaa ja ihmisoikeuksia korostavaa ulkopolitiikkaa on kritisoitu länsimaiden ulkopuolella jo pitkään. Lännen universaaleina ajamia arvoja on pidetty enemmän alistavina kuin vapauttavina.

Toisen maailmansodan jälkeen liberaali maailmanjärjestys on luonut ja ylläpitänyt normistoa, joka korostaa monenkeskistä yhteistyötä sekä velvoitetta ylläpitää ja tukea rauhaa. Suomen kaltaisen pienen valtion elinehto on, että monenkeskistä yhteistyötä, neuvottelua ja diploma­tiaa normeina tuetaan.

Normeissa ja niiden tulkinnassa on vuosikymmenten mittaan tapahtunut suuria muutoksia, ja viime vuosina normit ovat ottaneet moninaisuuden aiempaa paremmin huomioon.

YK:ssa omaksuttiin vuonna 2018 uudenlainen rauhankäsitys, joka korostaa paikallisen kokemuksen tärkeyttä universaalien arvojen ja instituutioiden sijaan. Tämä osoittaa, että liberaalit normit ovat edelleen muuntautumiskykyisiä.

Ilman vahvoja yhteisiä pelisääntöjä ja kansainvälisiä normeja ei ole järjestystä. Normit eivät kuitenkaan voi olla vain läntisiä, ja normit tulisi nähdä erillään arvoista.

Liberaaleja arvoja ei siis tarvitse kokonaan hylätä tai rajata länsimaisiksi arvoiksi. Kuten Saksan liitto­presidentti Frank-Walter Steinmeier tähdensi Münchenin kokouksessa, tavoitteena ei voi olla maailman länsimaalaistaminen vaan yhteisten normien vaaliminen.

EU:lta ei nyt vaadita arvojohtajuutta vaan malttia ylläpitää monenkeskisen yhteistyön arkisia käytänteitä ja normeja. Tämä arkinen yhteistyö vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka pystymme ratkaisemaan koko planeettaa koskevia ongelmia.

Maailmanjärjestystä on myös yhä uudistettava siten, että se on aidosti monenkeskinen ja globaalisti oikeudenmukainen. Kansainvälisen järjestelmän pitäisi myös kyetä mukautumaan odottamattomiin tapahtumiin ja ilmiöihin.

EU – ja Suomi sen osana – voi olla tässä mukana, mutta vain yhtenä toimijana muiden joukossa.

Marko Lehti ja Henna-Riikka Pennanen

Lehti on Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen varajohtaja. Pennanen on tutkijatohtori Turun yliopiston ihmistieteellisessä tutkijakollegiumissa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.