Keskustelu Suomessa etenee näin: ensin ihmiset jaetaan hyviksiin ja pahiksiin, sitten aletaan ampua - Mielipide | HS.fi
Mielipide|Lukijan mielipide

Keskustelu Suomessa etenee näin: ensin ihmiset jaetaan hyviksiin ja pahiksiin, sitten aletaan ampua

Yhteiskunnallisesta keskustelusta on hävinnyt analyyttisyys ja toisen ihmisen ymmärtäminen.

Julkaistu: 23.2. 2:00, Päivitetty 23.2. 6:11

Suomalainen keskusteluilmapiiri on viime aikoina muuttunut huolestuttavaan suuntaan: moni keskustelija on kaivautunut syvälle oman ideologisen näkemyksensä ja identiteettinsä muodostamaan poteroon ja ampuu sieltä täyslaidallisia eri tavalla ajattelevia kohti.

Yhteiskunnallisesta keskustelusta on hävinnyt analyyttisyys ja toisen ihmisen ymmärtäminen. Liian usein lähdetään hyökkäykseen henkilön kautta. Ensin määritellään lähinnä poliittisen suuntautumisen tai väestöryhmän kautta se, kuka on ”hyvis” ja kuka ”pahis”. Sitten kun tämä leima on lyöty, henkilön jokainen teko ja lausunto tuomitaan ennalta.

Meitä mielipidetutkijoita syytetään usein kysymysten manipuloinnista ja siitä, että tilaaja muka saa juuri sellaiset tulokset kuin haluaakin. Väitän, että nämä syytökset kertovat enemmän kommentoijasta itsestään kuin kommenttien kohteesta. Jos ihminen itse toimii niin, että mielipide päätetään aina ennakolta ja todistusaineisto valjastetaan tukemaan valmista johtopäätöstä, saattaa syntyä kiusaus ajatella, että myös ammatikseen tutkimuksia tekevät tutkijat ja jopa tilastoviranomaiset toimivat niin.

Tutkitun tiedon vähättelystä kertoo keskusteluissa usein esiintyvä, kulunut hokema: ”vale, emävale, tilasto”.

Keskustelukulttuurissa kannattaisi omaksua nykyistä enemmän tieteellisen tutkimuksen periaatteita: tutkitaan ennen kuin hutkitaan. Eli toimittaisiin vaihteeksi niin päin, että analysoidaan asioita ja seurataan analyysia riippumatta siitä, mihin se johtaa.

Esimerkiksi tutkijalla saattaa olla itsellään ennakkokäsitys siitä, millainen jonkin poliittisen päätöksen pitäisi olla. Siitä huolimatta hänen täytyy pystyä raportoimaan neutraalisti myös omalle maailmankuvalleen tai vakaumukselleen vastakkainen tulos, sellaisena kuin tutkimusaineisto sen osoittaa.

Tärkeää on myös ymmärtää se, että ihmiset tarkastelevat asioita hyvin erilaisista lähtökohdista. Jos esimerkiksi henkilö toimii pienipalkkaisella alalla suorittavassa työssä, hänellä on ihan hyviä perusteita suhtautua työperäiseen maahanmuuttoon epäilevästi, koska työvoiman lisääntyminen aiheuttaa lisää kilpailua ja mahdollisesti työehtojen heikennyksiä. Vastaavasti korkeasti koulutetun tietotyöläisen työpaikka ei ehkä ole niin uhattuna, joten hän voi huoletta suhtautua sallivammin työperäiseen maahanmuuttoon ja muuhun kansainvälistymiseen.

Kun henkilön elanto on riippuvainen vaikkapa turvesuosta eikä muita työmahdollisuuksia alueella juuri ole, on ymmärrettävää, jos hän suhtautuu kriittisesti hallituksen hiilineutraalisuustavoitteisiin.

Ketään ei pitäisi leimata fasistiksi, suvakiksi tai muuksikaan, vaan katsoa, millaisesta asemasta hän mielipiteitään muodostaa ja sitten punnita argumentteja tapaus kerrallaan. Ihmisten mielipiteillä on aina jokin syntyhistoria – harva ihminen on pahuuttaan tai ilkeyttään jotakin mieltä.

Suomalainen keskustelukulttuuri tarvitsee nyt sillanrakennusta ja erilaisten väestöryhmien ja heidän elämäntilanteidensa ymmärtämistä.

Juho Rahkonen

yhteiskuntatieteiden tohtori, tutkimusjohtaja, Taloustutkimus oy

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa uutisia tästä aiheesta